"Tee sinä vaan kuten käsken, seinistä minä kyllä vastaan. Olen jo sanonut Habsonille, että hän saa sen viidellä punnalla."
"Se ei mitenkään käy laatuun", vastusti rouva Gannett levottomasti.
"Anna minun hoitaa koko asia", sanoi rouva Cluffins, katsellen mielihyvällä pieniä kätösiään. "Se tulee onnistumaan mainiosti, sen lupaan."
Hän kiersi käsivartensa ystävättären vyötäröille ja vei hänet ikkunan ääreen, alkaen puhua merkillisen vakavasti. Viiden minuutin kuluttua rouva Gannett vielä epäröi, kymmenen minuutin kuluttua oli hän jo antanut suostumuksensa ja viidentoista minuutin perästä oli aina toimelias rouva Cluffins jo matkalla Habsoniin, heiluttaen häkkiä, jotta papukaija sai pitää kiinni kynsin hampain pysyäkseen puolallaan. Rouva Gannett katsoi ikkunasta hänen jälkeensä ja istuutui sitten miettimään hyökkäys- ja puolustussuunnitelmaa tästä epäilemättä koituvassa ankarassa kamppailussa.
Noin viikko tämän tapahtuman jälkeen pysähtyi eräänä päivänä ajuri portin eteen ja koneenkäyttäjämme harppasi kolmella askeleella rappuset. Rynnättyään sisään sulki hän vaimonsa syliinsä voimalla, joka karhullekin olisi ollut kunniaksi. Syistä, joista voiman puute lihaksissa oli suurin, vastasi rouva Gannett syleilyyn vähemmän tulisena.
"Ooh! Miten ihanaa taas olla kotona!" huudahti Gannett, heittäytyi nojatuoliin ja veti vaimonsa polvelleen. "No, miten aikasi on kulunut? Ikävästi?"
"Tottuuhan sitä ihminen kaikkeen", vastasi rouva arasti.
"Niin, ja olihan sinulla papukaija."
"Niin, olihan minulla se."
"Mitenkä se nyt jaksaa?" kysyi koneenkäyttäjä, katsellen ympäri huonetta. "Missä se on?"