Korkealle kohonneet liekit olivat tällä hetkellä päässeet täydellisesti voitolle. Iltapilviä kohti leimahteli summaton hehkuva kokko, paistaen kauas yli maitten ja mantereitten. Torni tornin perästä kaatua räiskähti maahan palaviksi rauniokummuiksi. Taistelijain täytyi siirtyä pois linnanpihasta. Voitetut, joista vain harvoja enää oli elossa, hajosivat paeten läheisiin metsiin. Voittajat kokoontuivat suuriksi parviksi katselemaan kauhistuksensekaisella ihmetyksellä liekkien leimuavaa jättiläiskokkoa, jonka valossa heidän omat kasvonsa ja aseensa rusoittivat. Jonkin aikaa nähtiin hullun Ulrikan hahmo vielä korkealla tornin huipulla. Hän heilutteli käsivarsiansa hurjasti riemuiten, aivan kuin olisi sytyttämänsä alkuaineen kuningatar. Mutta viimein kaatui sekin torni hirvittävällä rytinällä, ja Ulrika sai surmansa samassa tulessa, joka oli jo surmannut hänen sortajansa. Kauhistus pani vähäksi aikaa kaikki ympärillä seisovat soturit äänettömiksi; he eivät liikahtaneetkaan, muutamat vain ristivät silmänsä. Sitten kajahti Locksleyn ääni: »Hurratkaa, pojat! Sortajan linna on rauniona! Viekää jokainen saaliinne Sarvasmäen metsään, käräjäpuun juurelle. Siellä tahdomme aamun koittaessa jakaa kaiken keskenämme tasan ja antaa täyden osan myös liittoveljillemme, jotka ovat avustaneet meitä tässä suuressa kostontyössä.»
[KAHDESNELJÄTTÄ LUKU.]
Lakinsa joka valtakunnall' on:
kuningaskunnill' asetukset, säännöt;
vapauskirjansa on kaupungeilla;
ja metsäsissitkin ne keskenään
jotakin järjestystä noudattavat.
Siit' ajast' asti, konsa Aatami
tuon esiliinan vihreäisen keksi,
ei ihmisiä missään ole nähty
yhdessä asumassa, ellei siinä heillä
samalla laki ole sitehenä.
Vanha näytelmä.
Aamu koitti jälleen paistaen tammimetsän lakeiden kautta. Viheriät lehvät kiilsivät kastehelmissä. Emähirvi kuljetti vasansa yökätköstä korkean sanajalkaruohiston siimeksestä aukeammille paikoille. Eikä ollut ampujaa missään väijymässä komeata uroshirveä, joka astui sarvipäisen perheensä etunenässä.
Metsäsissit olivat kaikki koolla käräjäpuunsa ympärillä Sarvasmäki-metsässä. Sillä paikalla he olivat yönsäkin viettäneet, virkistäen itseänsä piirityksen vaivojen jälkeen, mitkä viinillä, mitkä unella. Monet myös kertoivat tai kuuntelivat kertomuksia päivän tapahtumista tai tekivät laskelmiaan saaliskasoista, jotka voitto oli tuottanut päällikön käsiin kaikkien kesken jaettaviksi.
Saalista oli todellakin sangen runsaasti. Vaikka tulipalo oli paljon hävittänyt, saatiin kuitenkin kosolta hopea-astioita, kalliita sotavaruksia sekä koreita vaatteita pelastetuksi. Sillä sissit olivat olleet hyvin rohkeat pelastustoimessaan; missä semmoinen saalis oli tarjona, siinä ei suurinkaan vaara voinut heitä pidättää. Sittenkään ei kukaan ollut ottanut pienintäkään esinettä omakseen, vaan kaikki oli tuotu yhteiseen kasaan päällikön jaettavaksi. Niin ankara oli keskinäisen lain kunnioitus heillä.
Kokouspaikka oli vanhan tammen juurella. Se ei kuitenkaan ollut sama kohta, minne Locksley kerran ennen oli vienyt Gurthin ja Wamban. Nyt oltiin vajaan puolen virstan päässä hävitetystä Torquilstonen linnasta, keskellä ympyriäistä metsälakeutta. Siinä istui Locksley nyt turveistuimellaan, joka oli laitettu jättiläistammen monihaaraisten oksien suojaan; hänen seuraajansa seisoivat kaikki ympärillä. Hän viittasi Mustaa ritaria istumaan hänen oikealle ja Cedrikiä vasemmalle puolelleen.
»Älkää panko pahaksenne, jalot herrat», sanoi hän, »mutta näillä saloilla minä olen hallitsija — tässä on minun valtakuntani, ja näistä metsäläisalamaisistani ei kukaan tottelisi valtaani, jos luovuttaisin kertaakaan valtakuntani rajojen sisäpuolella ollessani kunniasijan jollekulle toiselle kuolevaiselle. — Mutta, veikkoset, onko teistä kukaan nähnyt sotapappiamme? Missä kaljupää munkkini on? Kristittyjen miesten kesken on parasta alkaa messulla ahkera päivätyö.» Mutta kukaan ei ollut nähnyt Copmanhurstin erakkoa. — »No, meitä taivaan pyhät varjelkoot!» virkkoi sissipäällikkö, »pelkäänpä, että iloinen pappimme on viipynyt liian kauan viiniankkurin ääressä. Kuka hänet viimeksi on nähnyt senjälkeen kuin linna joutui käsiimme?»