»Puhu, de Bracy», virkkoi Fitzursekin melkein yhteen ääneen herransa kanssa; »olithan ennen mies. — Missä on temppeliherra? — Missä on Front-de-Boeuf?»
»Temppeliherra on paennut», vastasi de Bracy, »ja Front-de-Boeufiä ette enää koskaan näe. Hän vaipui kuumaan hautaan, oman linnansa palavien raunioiden keskelle. Minä yksin pääsin tänne siitä kertomaan.»
»Kylmiä sanomia ne ovat meille», sanoi Woldemar, »vaikka tulesta ja palosta kerrotkin.»
»Pahin sanoma on vielä virkkamatta», lisäsi de Bracy; ja läheten Juhana-prinssiä hän matalalla, mutta painavalla äänellä sanoi: »Rikhard on Englannissa — olen nähnyt ja puhutellut häntä.»
Juhana-prinssi vaaleni, horjahti ja kaappasi kiinni tammisen penkin selkävarasta — aivankuin mies, joka on juuri saanut nuolen rintaansa.
»Sinä hourailet, de Bracy», virkkoi Fitzurse; »tuo ei voi olla totta.»
»Se on niin totta kuin tosi itse», sanoi de Bracy. »Minä jouduin hänen vangikseen ja olin puheissa hänen kanssaan.»
»Rikhard Plantagenet'nkö kanssa, sanot?» kysyi Fitzurse vielä.
»Juuri Rikhard Plantagenet'n», vastasi de Bracy, »Rikhard Leijonamielen — Englannin kuninkaan Rikhardin puheilla.»
»Ja sinä jouduit hänen vangikseen», jatkoi Woldemar. »Hänellä on siis sotajoukko?»