»Enpäs vain minä sitä tahtoisi», vastasi Wamba, — »paitsi tuota torvea tarvittaessa, joka teidän olaitanne riippuu.»
»Oikein», sanoi ritari, »tämähän se on Locksleyn avun pantti, vaikka en juuri luulisi meidän sitä tarvitsevan. Kolme säveltä tästä luirista kun puhaltaisin, niin joutuisipa, sen uskon varmasti, aikamoinen parvi noita kunnon jousimiehiä auttamaan meitä hädässämme.»
»Taivas siitä hädästä ja tarpeesta meitä varjelkoon, sanoisin minä», murisi narri, »jollei tämä kaunis lahja ehkä olekin vain vakuutteena siitä, että samat jousimiehet sallivat meidän rauhassa kulkea tietämme.»
»Mitä sinä tuolla tarkoitat?» kysyi ritari. »Väitätkö sinä niiden sitten karkaavan meidän päällemme, jollei meillä olisi tätä panttia?»
»En väitä puolestani sitä enkä tätä», vastasi Wamba; »sillä viheriöillä lehvillä saattaa olla korvat yhtä hyvin kuin harmailla kiviseinillä. Mutta voitteko, herra ritari, selittää minulle tämän arvoituksen: milloinka ovat viinipullo ja rahakukkaro tyhjinä matkassa edullisemmat kuin täysinä?»
»Eipä luullakseni milloinkaan», vastasi ritari.
»Etpä sitten ansaitse, että sinulla olisi kumpaistakaan täytenä kädessäsi, kun et saa selkoa niin helposta arvoituksesta! Parempihan on, että tyhjennät pullosi, ennenkuin annat sen saksilaiselle käteen, ja parempi on jättää rahasi kotiin, kun lähdet sinisiä saloja halkomaan.»
»Pidätkö siis täysissä tosissasi noita yhteisiä ystäviämme rosvoina?» kysyi Musta ritari.
»Ette ole kuullut minun heistä sitä sanaa käyttävän, hyvä herra», vastasi Wamba. »Saattaahan olla huojennukseksi köyhän miehen juhdalle, kun sen selästä riistetään matkalaukku, ennenkuin miehen annetaan jatkaa matkaansa. Ja varmaanhan on hyväksi matkustajan sielulle, kun häneltä ryöstetään maallinen tavara, joka on kaiken pahuuden juuri. En siis huoli tämmöisiä ystävyydentöitä pahoilla nimillä sättiä. Sittenkin soisin aina, että matkalaukkuni olisi kotona ja kukkaroni omassa kamarissani, kun satun yhteen tuommoisten kunnon ystävien kanssa; sillä tavallahan heiltä säästyy turha vaiva.»
»Mutta meillä on syytä rukoilla heidän puolestansa, veikkonen, vaikka heidän virkansa olisikin sitä rehellistä laatua, johon viittailit.»