Scathlock totteli päällikön käskyä; eikä kulunut viittä minuuttiakaan, kun hän jo torventörähdyksellä säikähdytti mässääjiä.
»Se on Malvoisinin torvi», virkkoi mylläri kavahtaen jaloilleen ja kaapaten jousensa. Munkki päästi pullon kädestään maahan ja tarttui nuijasauvaansa. Wamba katkaisi leikkipuheen kesken ja tempasi miekkansa sekä kilpensä. Kaikki muutkin ottivat kukin aseensa.
Ne, joiden elämä yhtämittaa on monen vaaran alainen, rientävät helposti juomingeista tappeluun; ja Rikhardin mielestä tämä häiriö tuntui vain lisäävän seikkailun viehätystä. Hän käski tuoda kypäränsä sekä muut raskaat varustensa osat, jotka hän oli riisunut yltään. Ja sillä aikaa kuin Gurth auttoi niitä päälle, antoi kuningas ankarat käskyt Wilfredille uhaten kiivainta vihastustansa, ellei tämä pysyisi erillään lähenevästä tappelusta.
»Sinä olet minun puolestani taistellut sadat kerrat, Wilfred, ja minä olen vain katsellut syrjästä. Tänäpäivänä sinun pitää katsella, kuinka Rikhard tappelee ystävänsä ja uskollisen palvelijansa puolesta.»
Sillä välin oli Robin Hood lähettänyt useat miehistänsä eri haaroille muka tiedustelemaan vihollisen asemaa. Ja nähtyänsä, että juomaseura oli kokonaan hajonnut, hän lähestyi Rikhardia, joka oli nyt täysissä varusteissaan. Laskeutuen toiselle polvelleen Robin pyysi kuninkaalta anteeksi.
»Mitä sitten, kunnon jousimieheni?» kysyi Rikhard hiukan närkästyneenä. »Emmekö ole jo suoneet sinulle täyttä anteeksiantoa kaikista rikoksistasi? Arveletko, että sanamme on kuin höyhen, joka heiluu sinne tänne? Eihän sinulla ole vielä ollut aikaa tehdä mitään uutta rikosta sen jälkeen?»
»Onpa niinkin», vastasi sissipäällikkö, »jos rikokseksi lienee katsottava, että olen tehnyt kuninkaalleni pienen petoksen hänen omaksi hyödykseen. Tuo torventoitotus ei tullutkaan Malvoisinin torvesta, vaan puhallettiin minun käskystäni juominkimme lopettamiseksi, ettei se kuluttaisi teidän aikaanne, joka on liian kallis näin tuhlattavaksi.»
Näin puhuttuaan hän nousi pystyyn, laski käsivartensa ristiin rinnallensa ja odotti kuninkaan vastausta, kuten ainakin mies, joka tietää nostaneensa kenties pahaa mieltä, mutta kuitenkin luottaa tarkoituksensa puhtauteen. Närkästys ajoi veret Rikhardin poskille; mutta se oli vain hetkellistä, pian asettuvaa mielenliikutusta, jonka oikeudentunto heti hillitsi.
»Sherwoodin metsän kuningas», hän virkkoi, »näyttää pelkäävän, että Englannin kuningas kuluttaisi liiaksi hänen kaurispaistiaan ja viinivarojaan. Hyvä on, uljas Robin! — Mutta jos tulet joskus vieraisille minun luokseni iloiseen Lontooseen, niin saatpa kokea, sen lupaan, että minä en ole yhtä itara isäntä. Oletpa kuitenkin oikeassa, veli veikkonen. Ylös hevosen selkään nyt ja matkaan, — Wilfred on jo kauan ollut malttamaton. Sanopa, uljas Robin, eikö sinulla ole joukossasi ystävää, joka ei tyydy paljaaseen neuvonantajan virkaan, vaan väkistenkin tahtoo taluttaa sinua kaikilla teillä ja heti näyttää vihaiselta, kun joskus uskallat omin päin astua?»
»On maar minullakin semmoinen», vastasi Robin, »se on alapäällikköni, Pikku Jussi, joka par'aikaa on pitkällä retkellä aina Skotlannin rajoilla saakka. Ja täytyypä tunnustaa, herra kuningas, että toisinaan närkästyn hänen liiasta kerkeydestään minun neuvojanani ja varoittajanani. Mutta kun olen toistamiseen asiaa aprikoinut, en voi kauemmin olla suutuksissa ystävälle, joka vain hartaudesta isäntäänsä palvelemaan toisinaan on ylenmäärin kiivas.»