»Sinä olet aasi, eno, niin paljon ikää kuin onkin niskassasi. — Älä nyi nuttuni liepeistä, tohtori. Sinä olet aasi Sinäkin kaiken muun lisäksi — ja kun te nyt molemmat olette aaseja, ilmoitan minä puhuneeni vain vertauskuvallisesti.»
»Oletteko Te hullu?» vaikeroi ukko; »onko Teihin mennyt itse paholainen? — emmekö voi jatkaa matkaamme, vetämättä puoleemme kaikkien ihmisten huomiota?»
»Jaa että kuinka?» kysyi Lambourne; »Sinä erehdyt nyt kokonaan — kukaan ei uskalla katsella Sinua ilman minun lupaani. — Seitsemän taivaan nimessä, hyvät herrat, jos joku teistä rohkenee töllistellä tätä vanhaa ukkoa tässä, kaivan minä silmät hänen päästään tikarillani! — Kas niin, istu nyt, vanha ystävä, ja ole iloinen — nämä herrat tässä ovat tuttujani — vanhoja tovereitani, eivätkä kavalla ketään.»
»Eiköhän Sinun olisi parempi siirtyä yksityiseen huoneeseen, sisarenpoikani?» toimitti Giles Gosling; »Sinä puhut hiukan outoja», lisäsi hän, »ja täällä on urkkijoita joka taholla.»
»Minä välitän niistä viisi», vastasi Mikael mahtavana — »urkkijoita? pyh! — Minä olen jalon Leicesterin kreivin palveluksessa. — Tässä tulee viini. — Täytä kaikkien maljat, viinuri! Kunnon kulaus Englannin kukan, jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! Minä sanon, jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! Joka ei siihen maljaan vastaa, on Sussexin sikoja ja hänen täytyy juoda se polvillaan, tai lohkaisen minä hänen reisilihansa ja savustan ne liikkiönä!»
Ei kukaan jättänyt vastaamatta niin kauhein uhkauksin esitettyyn maljaan; ja Mikael Lambourne, jonka humala ei tietystikään vähentynyt tästä uudesta kurkun kastelusta, jatkoi samaa hurjaa meteliänsä, uudistaen tuttavuuttaan niiden vieraiden kanssa, jotka hän ennestään tunsi ja saaden osakseen kohtelua, missä oli nyt jonkunverran kunnioitustakin, mutta hyvin paljon pelkoa; sillä suosikkikreivin halvinkin palvelija, erittäinkin jos hän oli sellainen mies kuin Lambourne, herätti, ja hyvällä syyllä, molempia tunteita.
Sillä välin oli ukko, nähtyään oppaansa noin tajuttomassa tilassa, heittänyt kaiken enemmän riitelemisen hänen kanssaan, istuutunut huoneen pimeimpään soppeen, tilannut pienen annoksen viiniä, jonka ääressä hän näytti torkuskelevan, siten vetääkseen puoleensa yleistä huomiota niin vähän kuin mahdollista ja välttääkseen pienintä liikahdustakin, joka voisi johdattaa hänen olemassa-olonsa hänen matkatoverinsa mieleen, tämän siinä sydämellisesti tutustellessa vanhan ystävänsä Abingdonin Goldthredin kanssa.
»Älä usko enää minua koskaan, uljas Mikko», pauhasi rihkamakauppias, »ell'en minä ilostunut yhtä suuresti Sinut nähtyäni kuin minä ilostun nähdessäni vilauksenkin ostajieni rahoista! — Nythän Sinä voit vallan helposti hankkia ystävällesi soveliaan paikan jossakin naamionäytelmässä tai muussa juhlatouhussa, Mikko; niin, taikka, sehän nyt on ainakin selvää, Sinä saatat kuiskata korkeasti kunnioitettavan herra kreivin korvaan, kun se jalo herra sattuu näille main ja tarvitsee espanjalaista kaularöyhelöä tai muuta sen tapaista — Sinä saatat kuiskata hänen korvaansa: 'Täällä asuu muuan vanha ystäväni, nuori Laurentius Goldthred Abingdonista, hänellä on kovin hyviä tavaroita, kuten: liinakangasta, silkkiharsoa, hienointa Belgian palttinaa ja niin poispäin — niin, ja sitten voit sanoa, että hän on niin pulska poika päälle kaupan, ett'ei pulskempaa koko Berkshiressä, ja että kyllä hän toimittaa Hänen Korkeutensa asiat reilusti siinä missä joku toinenkin kyynäräkepin kantaja; niin, ja sitten voit sanoa —'»
»Minä voin sanoa sata sen penteleen valetta lisäksi, mokomakin kamasaksa», puhkesi Lambourne vastaamaan; »ei suinkaan sitä nyt auta arkailla paria hyvää sanaa kunnon ystävän lukuun!»
»Saas tästä, Mikko, juon terveydeksesi kaikesta sydämestäni», sanoi rihkamakauppias; »Sinähän osaatkin tässä selittää, mikä se nyt on oikein tosiaan muotina nykymaailman aikaan. — Tässä oli juuri äsken muuan tolvana kauppiaakseen, joka kirkui vanhanaikaisia espanjalaisia varsisukkia gascognelaisia sääryksiä paremmiksi, vaikka sen nyt sokeakin näkee, kuinka etevästi nuo ranskalaiset vehkeet vaatettavat säärtä ja polvea, ne kun on koristettu erivärisin nauhoin ja heltuin ja pumpuloin.»