Hänet havahdutti tästä ikävästä mietiskelystä Jocelinen lähestyminen. Tämä lienee ollut karaistunut ryypiskelijä, sillä hän oli suoriutunut lisävalmistuksista joutuisammin ja säntillisemmin kuin olisi voinut odottaa henkilöltä, joka oli viettänyt iltansa hänen tavallaan.
Hän halusi nyt kuulla everstin määräykset yöksi.
Tahtoiko hän syödä mitään?
"En."
Suvaitsiko hänen arvoisuutensa ottaa haltuunsa Sir Henry Leen vuoteen, joka oli varustettu kuntoon?
"Kyllä."
Neiti Alice Leen vuode varustettaisiin sihteerille.
"Korviesi menetyksen uhalla — ei", kielsi nuori Everard.
Mihin oli siis arvoisa sihteeri sijoitettava?
"Koirankoppiin, jos mielesi tekee", vastasi eversti Everard; "mutta", hän lisäsi astuen Alicen makuuhuoneeseen, jonne pääsi vierashuoneesta, lukiten sen ja ottaen avaimen haltuunsa, "kukaan ei saa häväistä tätä kamaria".