"Me olemme eksyneet oikealta tieltä, joka vie näiden rämeiden läpi", sanoi nuori neito, "ja seuramme on kulkenut edelleen ilman meitä. Samassa me näimme sinut, arvoisa vanhus, mökkisi edustalla ja poikkesimme tänne kysymään..."
"Vaiti!" keskeytti hänet kääpiö. "Olet nuori ja kuitenkin jo niin viekas! Te tahdoitte tänne tullessanne — sen sinä tiedät — riemuita omasta nuoruudestanne, kauneudestanne ja rikkaudestanne, vertailemalla sitä minun vanhuuteeni, rumuuteeni ja köyhyyteeni. Se onkin teko, joka sopii hyvin teidän isänne tyttärelle — mutta, voi kuinka sopimatonta se on sille, jonka teidän äitinne on kantanut!"
"Olivatko sitten minun vanhempani sinulle tuttuja ja tunnetko minut?"
"Kyllä tunnen sinut. Tämä on ensi kerta, jolloin olet valveilla ollessani sattunut silmieni eteen, mutta minä olen nähnyt sinut unissani."
"Unissasiko?"
"Niin, Isabella Vere. Mitä minulla olisi tekemistä sinun tai omaistesi kanssa valveilla ollessani?"
"Valveilla ollessasi", pisti toinen neiti Veren kumppaneista väliin pilkallisella vakavuudella, "on sinulla tietysti vain viisaita ajatuksia mielessäsi. Hullutukset eivät pälkähdä päähäsi muulloin kuin nukkuessasi."
"Sinun mieltäsi", tiuskasi kääpiö kiivaammin kuin mitä viisaan ja erakon oikeastaan olisi sopinut, "hullutukset hallitsevat aina rajattomasti, olitpa nukuksissa tai valveilla."
"Jumala varjelkoon!" sanoi neito. "Tuo mies on varmasti profeetta!"
"Yhtä epäilemättä", jatkoi erakko, "kuin sinä olet nainen. Nainenko! — olisipa minun pitänyt sanoa: herrasnainen — sivistynyt herrasnainen. Sinä käskit minua povaamaan itsellesi — se on kyllä helppoa. Koko elämäsi, niin pitkältä kuin sinulla ikää riittää, olet lakkaamatta ajava takaa arvottomia mielettömyyksiä. Jos ne saatkin kiinni, viskaat ne kuitenkin vähitellen jälleen pois. Tuon takaa-ajon sinä aloitit jo lapsen horjuvin jaloin ja sinä olet jatkava sitä vielä vanhana kainalosauvojen varassa. Lelut ja leikit lapsuudessa — rakkaus hullutuksineen nuoruudessa — valttiässät ja herttakuninkaat vanhuudessa — niitä kaikkia olet ajava takaa, toista toisensa perästä. Kukkasia ja perhosia keväällä — perhosia ja takiaisenhöytyviä kesällä — lakastuneita lehtiä syksyllä ja talvella — kaikkia näitä sinä ajat takaa, saat kiinni ja heität taas pois. Astu syrjemmäksi; sinun kohtalosi on ennustettu."