»Hän kuuluu Durward'in sukuun», selitti Crawford, »joiden esi-isä oli
Allan Durward, Skotlannin ylihovimestari.»
»No, jos se on nuori Durward», virkkoi Crévecoeur, »en virka enää mitään. — Onni on kovin selvästi osoittanut pitävänsä hänen puoltaan, jotta minun kävisi kauemmin taisteleminen tuota oikullista jumalatarta vastaan. — Mutta ihmepä miten nuo skotlantilaiset kaikki, ritarista tallirenkiin asti, pitävät toinen toisensa puolta.»
»Vuorelaiset, olkapää olkapäätä vasten!» vastasi lordi Crawford, nauraen burgundilaisen ylpeyden masennukselle.
»Mutta vielä olisi tiedusteltava», sanoi Kaarle herttua miettivästi, »millainen Croyen neidin mieli on tätä onnellista retkeilijää kohtaan.»
»Pyhä messu!» sanoi Crévecoeur. »Onpa minulla liiankin paljon syytä olettaa, että tyttö on nyt taipuvaisempi tottelemaan teidän käskyjänne, armollinen herttua, kuin edellisillä kerroilla. — Mutta miksikä en soisi tälle nuorukaiselle tätä onnea? — Äly, miehuus ja uljuus, nehän ne ovatkin saattaneet hänet voittamaan rikkauden, korkean arvon ja kauneuden palkinnokseen!»