Niin sanoen isäni sulki ikkunan ja keskeytti puhelun. Tuskin oli mies palannut joukkoonsa, kun he huikeasti hurraten tai oikeastaan ulvahtaen ampuivat yhteislaukauksen linnotustamme kohti. Lasinsirpaleita sinkoili joka taholla ikkunoista, mutta ennakolta noudatetut varokeinot suojelivat asukkaita. Kolme tuollaista yhteislaukausta räjähti saamatta ainoatakaan laukausta talosta vastaukseksi. Isäni näki heidän sitte hakevan kirveitä ja kankia, nähtävästi hyökätäkseen etuovea murtamaan, ja huusi äänekkäästi: 'Älköön kukaan muu ampuko kuin Hazlewood ja minä. Hazlewood, tähdätkää lähettiä!'
Hän itse tähtäsi kimon seljässä istuvaa miestä, joka putosi laukauksen pamahtaessa. Hazlewoodia onnisti yhtä hyvin. Hän kaatoi sanansaattajan, joka oli laskeutunut ratsailta ja lähestyi kirves kädessään. Heidän kaatumisensa lannisti toiset, jotka alkoivat kääntää ratsujansa pois päin, ja muutamat joukkoon ammutut laukaukset saivat heidät lähtöön. Mukanaan he kantoivat surmansa saaneet tai haavottuneet kumppaninsa. Sen enempää mieshukkaa emme havainneet heidän kärsineen.
Piankin heidän lähdettyänsä saapui suunnattomaksi huojennuksekseni osasto sotaväkeä. Nämä olivat olleet majoittuneina muutamien penikulmain päässä sijaitsevaan kauppalaan ja lähteneet pikamarssissa liikkeelle heti kun huhuttiin ottelusta. Osa sotamiehiä saattoi säikytellyt tullivirkamiehet takavarikkokuorminensa läheiseen satamapaikkaan turvaan, ja minun vakaasta pyytelystäni jäi joitakuita meidän luoksemme siksi ja seuraavaksi päivää, talon turvaamiseksi noiden rosvojen kostolta.
Sellainen, rakkahin Matilda, oli ensimäinen säikkyni. Muistaessani lisään, että roistot jättivät erääseen mökkiin tien varteen sen miehen, jonka kasvot olivat ruudilla noetut, nähtävästi syystä, että hän ei kyennyt kestämään kuljettamista. Hän kuoli puolisen tuntia jälkeenpäin. Ruumista tarkastettaessa todettiin se erääksi ympäristön renttuilevaksi maalaiseksi, joka oli tunnettu salametsästäjänä ja salakuljettajana.
Saimme lähiseudun perheiltä monia onnittelusanomia, ja yleensä myönnettiin, että jotkutkin tuollaiset urhean vastarinnan näytteet suuresti lannistaisivat noiden lainrikkojain julkeutta. Isäni jakeli palkintoja palvelusväelleen ja ylisti Hazlewoodin miehuutta ja kylmäverisyyttä maasta pilviin. Lucy ja minä saimme osamme hänen kiittelystään, koska olimme ammunnan aikana pysyneet lujina emmekä olleet häirinneet häntä kirahduksilla tai vaikerruksilla.
Mitä mestariin tulee, käytti isäni tilaisuutta pyytääkseen häntä vaihtamaan nuuskarasiaa kanssaan. Kelpo miestä suuresti imarteli ehdotus, ja ylenpalttisesti ylisteli hän uuden nuuskarasiansa kauneutta. 'Se näyttää yhtä muhkealta', puheli hän, 'kuin olisi se todellista Ophirin kultaa'. Ihmeellistä olisikin, ellei se siltä näyttäisi, kun se toden teolla on juuri siitä metallista muovailtu; mutta tehdäkseni tälle kunnon olennolle oikeutta on minun lausuttava vakaumuksenani, että tieto sen todellisesta arvosta ei korottaisi hänen käsitystään isäni hyväsydämisyydestä, vaikka hän nyt uskookin sen olevan kullattua tompakkia.
Hänellä on ollut kova urakka sulkuihin käytettyjen niteitten paikoilleen viemisessä, ryppyjen ja koirankorvien oikomisessa ja muiden vammojen korjaamisessa, joita ne kärsivät linnapalveluksessaan. Hän toi nähtäväksemme muutamia lyijynkappaleita ja luoteja, joita nuo jyhkeät teokset olivat ottelussa pysähdyttäneet. Hän oli suurella huolella kaivellut ne irti; ja jos olisin oikealla tuulellani, niin voisin sinulle antaa hullunkurisen kuvauksen hänen hämmästelystään sen tylsyyden johdosta, jolla me kuuntelimme lueteltavan Thomas Aquinon tai kunnianarvoisan Krysostomuksen saamia haavoja ja typistyksiä.
Mutta oikealla tuulellani en ole, ja minulla on vielä toinen ja huomattavampi tapaus kerrottavana. Olen kuitenkin niin väsyksissäni jo tästä ponnistuksesta, että voin vasta huomenna jatkaa. Pidätän sentään tämänkin kirjeen siihen asti, jotta sinussa ei herätä huolestumista oma ystävättäresi
Julia Mannering."
31 luku.