"Mistäkö naisista? Häi miss Julia Manneringista, ja miss Lucy
Bertramista, jonka itsekin hyvin tunnette, mr. Glossin — ne nuoren
Hazlewoodin lairdin kanssa käyskentelivät jäällä."
"Ja mitä hänelle heistä kerroitte?" kysyi Glossin.
"Mitäs, me vain sanottiin, että siinä se on Ellangowanin miss Lucy Bertram, jonka oli määrä saada iso maaomaisuus — ja tuo toinen on miss Julia Mannering, joka on menossa nuoren Hazlewoodin kanssa naimisiin — tämän käsivarressahan neiti riippuikin. Tuommoisia maalaisrupatuksiammehan me vain — hän oli kovasti suorasukainen mies."
"No, mitä sanoi hän vastaukseksi?"
"Ka, tirkistelihän vain neitokaisiin hyvin tiukanlaiseen ja kysyi, onko naimakauppa varmasti miss Manneringin ja nuoren Hazlewoodin välille solmiutumassa. Minä siihen vastasin, että se on varma ja totinen tosi, niinkuin minulla olikin selvä oikeus sanoa, sillä minun kolmas serkkuni Jean Clavers (hän on oma sukulaisenne, mr. Glossin, kaithan Jeanin olette jo aikaa sitte tuntenut?) hän on sukua Woodbournen emännöitsijälle, ja hän on minulle monastikin sanonut, ettei mikään voi olla luultavampaa."
"Ja mitä sanoi vieras tuon kuultuaan?"
"Mitäkö?" kertasi kyytimies; "ei yhtikäs mitään hän sanonut — tuijotteli vain noiden kävelyä pitkin jään reunaa ympäri kuin olisi ne syödä aikonut, eikä hän niistä silmiänsä kääntänyt, ei halaistua sanaa virkkanut, ei peliin vilkaissutkaan, vaikka kiemurtajat pitivät mainiointa mekastusta mitä milloinkaan on nähty — ja sitte hän pyörähti pois ja läksi järveltä kirkkopolkua myöten Woodbournen istutusmetsän läpi, eikä me häntä sen koommin nähty."
"Ajatelkaas", päivitteli mrs. Mac-Candlish, "kuinka kova sydän siinä on täytynyt olla, että pyrkikin ampumaan nuorta herra-parkaa ihan sen neidin nähden, jonka kanssa toinen oli naimisiin menossa!"
"Hoo, mrs. Mac-Candlish", sanoi Glossin, "kyllä sellaisia tapauksia tiedetään — tietenkin hän etsi kostoa missä se iski syvimpään ja oli suloisinta".
"Jumala meitä armahtakoon!" huokasi diakoni Bearcliff; "me olemme heikkoja vaivaisia itseksemme jätettyinä! Niin, hän unohti, kuka sanoi: 'Kosto on minun, ja minä sen suoritan.'"