"Niin, niin", sanoi Dirk Hatteraick; "mutta mitä hyötyä siitä teille on? Hän pääsee irralleen heti kun todistaa olevansakin eri mies."
"Totta kyllä, Dirk hyvä; oikein huomattu, Hatteraick ystävä! Mutta siinä on riittävästi aihetta pitää häntä toistaiseksi vangittuna, kunnes hän toimittaa todisteensa Englannista tai muualta, hyvä ystävä. Minä ymmärrän lakia, kapteeni Hatteraick, ja minä otan vastuulleni, minä pelkkä Ellangowanin Gilbert Glossin, rauhantuomari, hänen takuunsa epäämisen, vaikka hän tarjoisi piirikunnan parasta, kunnes hänet tuodaan toiseen tutkintoon. Ja mihin luulette panettavani hänet säilyyn?"
"Hagel und wetter! Mitä minä välitän?"
"Malttakaahan, ystävä — paljonkin välitätte. Tiedättekö, että tavaranne, jotka otettiin takavarikkoon ja vietiin Woodbourneen, ovat nyt Portanferryn" (pienen kalastajakauppalan) "tullikamarissa? Nyt minä lähetän tämän junkkarin —"
"Saatuanne hänet kiinni?"
"Niin, niin, saatuani hänet kiinni — se minulta ei pitkääkään aikaa vie — lähetän hänet työvankilaan eli ojennuslaitokseen, jonka tiedätte olevan tullikamarin vieressä."
"Ja, Raastinhuone; kyllä tiedän."
"Minä pidän siitä huolta, että punatakit joutuvat hajalleen pitkin piirikuntaa; te nousette lokerttinne miehistön kanssa yöllä maihin, otatte omat tavaranne ja viette nuoren Brownin mukananne takaisin Flushingiin. Eikö se kelpaa?"
"Niin, Flushingiin viemme", sanoi kapteeni, "tai — Ameriikkaan?"
"Miksei, ystävä."