"No, annatteko minulle puolet?"
"Mitä, puolet maatilaako? Pitäisikö meidän perustaa yhteinen talous
Ellangowanissa ja vuorotella paroonivaltaa?"
"Sturmwetter, ei! Mutta voisitte antaa minulle puolet arvoa — rahallista hintaa. Minäkö asuisin teidän kanssanne? Nein, — minulla olisi oma huvilani Middelburghin kaivannon varrella, ja puutarha kuin pormestarilla."
"Niin aina, ja ovella puinen leijona, ja puutarhassa maalattu etuvartija piippu suussaan! Mutta kuulkaahan, Hatteraick, mitä merkitsevät teille kaikki Alankomaiden tulpaanit ja kukkatarhat ja huvilat, jos teidät täällä Skotlannissa hirtetään?"
Hatteraickin kasvot nolostuivat. "Jeeveli! hirtetään?"
"Niin, hirtetään, mynheer kapteeni. Paholainen tuskin pystyy pelastamaan Dirk Hatteraickia joutumasta hirteen murhaajana ja lapsenryöstäjänä, jos Ellangowanin junkkari asettuu tähän maahan ja uljas kapteeni sattumalta joutuu täällä kiikkiin vapaata kauppaansa uudestaan järjestellessään! Enkä mene takaamaan nyt rauhan solmiamisesta niin paljon puhuttaessa, vaikka heidän Korkeat Suuruutensa luovuttaisivat merenkin yli hänet uusien liittolaistensa mieliksi, jos hän rakkaassa isänmaassaankin pysyisi."
"Potz hagel, blitzen und donner! Minä — minä en ota sanojanne tosiksi."
"Mutta", jatkoi Glossin, nähdessään saaneensa aikaan haluamansa vaikutuksen, "ei minulla sentään ole kohteliaisuutta vastaan mitään"; ja hän sujautti Hatteraickin hervottomaan käteen jokseenkin ison pankinsetelin.
"Tässäkö kaikki?" nurkui salakuljettaja; "te saitte puolen lastin hinnan silmänne ummistamisesta meidän hommaltamme ja panitte meidät omankin asianne toimittamaan".
"Mutta, hyvä ystävä, tehän unohdatte — tässä tapauksessa saatte kaikki omat tavaranne takaisin."