"Liiaksi tihkuu tuolla suolavettä, Drumquag", huomautti tupakkakauppias entiselle tilalliselle, "ennustaakseen meille kumpaisellekaan järin hyvää. Ihmiset harvoin vetistelevät tuolla tavoin, elleivät tiedä mistä hyvästä."
Mr. Mac-Casquil vastasi vain nyökkäyksellä, tuntien säädylliseksi todistaa ylempää säätyarvoaan mr. Pleydellin ja eversti Manneringin nähden.
"Ihme paikka, jos ei mitään testamenttia lopulta sattuisi olemaankaan, ystävä", äännähti toimitsijalle Dinmont, alkaen käydä kärsimättömäksi.
"Malttakaahan vielä hetkinen — hän oli hyvä ja ymmärtäväinen nainen, miss Margaret Bertram — hyvä ja ymmärtäväinen ja järkevästi harkitseva nainen, ja osasi valita ystävänsä ja taltensa. Hän on saattanut antaa viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, eli oikeammin mortis causa määräyksensä, se kun koskee perittyä omaisuutta, jonkun luotettavan ystävän käsiin."
"Panenpa veikkaan mitä tahansa", kuiskasi Pleydell everstille, "että hänellä on se omassa taskussaan"; sitte lakimiestä puhutellen: "No, sir, me lyhennämme jo tätä, jos sallitte — tässä on Singlesiden maaomaisuuden perinnönluovutuskirja, useita vuosia takaperin laadittu Ellangowanin miss Lucy Bertramin hyväksi —" Seurue tuijotteli pelottavan hurjasti. "Te luullakseni, mr. Protocol, voitte meille ilmottaa, onko myöhempää säännöstä?"
"Suvaitkaahan sallia minun, mr. Pleydell —" hän otti asianajajan kädestä asiapaperin ja silmäsi sen sisällystä.
"Liian kylmäverinen", mutisi Pleydell, "kerrassaan liian kylmäverinen — hänellä on se toinen testamentti taskussaan".
"Miksei hän sitte näytä sitä ja mene hornaan!" urahti soturi, jonka maltti alkoi hivua.
"Ka, mistä sen tietäisin?" vastasi neuvonantaja; "miksei kissa tapa hiirtä sen kiinni saadessaan? Vallantunto ja kiusan halu kai siinä ovat määräävinä. — No, mr. Protocol, mitä sanotte siitä paperista?"
"Säännöshän on hyvin sommiteltu säännös, mr. Pleydell, allekirjotus on asianmukaisesti omakätiseksi todistettu ja kaikkia asetuksen määräyksiä noudatettu."