"Nöyrällä kunnioittavaisuudella huomauttaen, Sir Robert", sanoi Glossin, "saanko kysyä, onko teidän tarkotuksenanne lähettää tämä nuori herrasmies piirivankilaan? Sillä jollei se olisi vakiintuneena aikomuksenanne, niin ottaisin vapauden vihjata, että olisi vähemmän kovaa lähettää hänet Portanferryn ojennuslaitokseen, missä häntä voidaan säilyttää hänen joutumattansa paljastetuksi julkisuudelle, mitä seikkaa on suuresti kartettava sen pelkän mahdollisuuden varalta, että hänen kertomuksensa on lopultakin tosi."
"Niin, onhan Portanferryssä todellakin sotilasvartio suojelemassa tullihuoneen tavaroita; ja ylipäätään, ottaen kaikki lukuun, ja että paikka on mukava sellaiseksi paikaksi, sanon ottaen kaikki lukuun me lähetämme tämän henkilön tai sanoisin mieluummin valtuutamme hänet säilytettäväksi Portanferryn työvankilassa."
Käskykirje laadittiin sikäli ja Bertramille ilmotettiin, että hänet seuraavana aamuna siirrettäisiin säilytyspaikkaansa, koska Sir Robert oli päättänyt, ettei häntä mahdollisen pelastamisyrityksen tähden lähdettäisi kuljettamaan enää iltahämärissä. Sillävälin oli häntä vartioittava Hazlewoodin hovissa.
"Tuo ei voi olla niin kovaa kuin vankeuteni Intian saalistajien käsissä", ajatteli Bertram; "eikä sitä voi kestää pitkääkään aikaa. Mutta hiisi vieköön tuon vanhan kaavamaisen visapään ja hänen ovelamman kumppaninsa, joka aina puhuu ääntänsä pidätellen, — he eivät pysty ymmärtämään suoran miehen selvää puhetta."
Sillaikaa Glossin jätti hyvästi paronetille, tuhanteen kertaan kumarrellen ja matelevasti anellen anteeksi, ettei hän voinut noudattaa tämän päivälliskutsua, ja rohjeten toivoa saavansa joskus vastakertana esiintuoda kunnioittavat tervehdyksensä hänelle, lady Hazlewoodille ja nuorelle mr. Hazlewoodille.
"Kernaasti, sir", myönsi paronetti armollisesti. "Toivoakseni ei minun perheeni ole koskaan minäkään hetkenä ollut puutteellinen kohteliaisuudessaan naapureitamme kohtaan; ja kun tässä ratsastan sitä kautta, hyvä mr. Glossin, niin toimitan teidät vakuutetuksi siitä, käymällä luonanne niin tuttavallisesti kuin on soveliasta — tarkotan, kuin voidaan toivoa tai odottaa."
"Ja nyt", puheli Glossin itsekseen, "tavottamaan Dirk Hatteraick ja hänen väkensä, — toimittamaan vartio lähetetyksi pois tullihuoneelta, — ja sitte suureen arvanheittoon. Kaikki riippuu joutuisuudesta. Onpa onni, että Mannering on lähtenyt Edinburghiin. Hänen ja tuon miehen tuttavuus on mitä hankalin lisä vaaroihini", — tässä hän antoi hevosen hiljentää vauhtiaan. "Mitähän jos yrittäisin tehdä perillisen kanssa sovinnon? — Hänet luultavastikin saataisiin maksamaan hyvä summa palautuksesta, ja minä voisin luovuttaa Hatteraickin… Mutta ei, ei, ei! Liian monta oli minua tarkkailemassa silmää, Hatteraick itse, ja mustalaismerimies, ja tuo vanha akka. Ei, ei! Minun täytyy pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani."
Niin sanoen hän iski kannuksensa hevosen kupeisiin ja karautti panemaan koneitansa käyntiin.
44 luku.