"Niin, sir, se herrasmies, joka on ostanut Ellangowanin — tiedäthän kai, ketä tarkotan?"
"Kyllä, sir", vastasi nuori mies, "mutta tuskinpa olisin odottanut teidän vetoavan sellaiseen arvohenkilöön. Tuonhan miehen tietää koko maailma halpamaiseksi, kehnoksi koukuttelijaksi, ja epäilen hänen olevan pahempaakin. Ja te itse, isä hyvä, milloin olette eläissänne nimittänyt moista henkilöä herrasmieheksi?"
"No, Charles, en minä tarkottanut herrasmiestä siinä täsmällisessä ja tarkassa merkityksessä sekä niin ahtaasti ja varsinaisesti käytettynä kuin sen määritelmän epäilemättä tulisi olla rajotettu; vaan minä tarkotin käyttää sitä suhteellisesti, antamassa jotakin käsitystä siitä tilasta, johon hän on itseänsä kohottanut ja korottanut — merkitsemässä, sanalla sanoen, säädyllisen, varakkaan ja arvossapidettävän laista henkilöä."
"Sallikaa minun kysyä, sir", sanoi Charles, "tuon miehenkö määräyksestä vartio siirrettiin Portanferrystä?"
"Sir", vastasi paronetti, "minun luullakseni ei mr. Glossin ottaisi pyytämättä antaakseen määräyksiä tai lausuakseen mielipidettäänkään asiassa, jossa Hazlewoodin hovi ja Hazlewoodin huone — edellisellä tarkottaen tätä sukuni asuintaloa ja jälkimäisellä yleistetysti, kuvaannollisesti ja vertauskuvallisesti sukua itseänsä — sanon, missä Hazlewoodin hovi tai Hazlewoodin huone ovat niin ennen muita kysymyksessä".
"Otaksun kuitenkin, sir", huomautti poika, "että tuo Glossin hyväksyi suunnitelman?"
"Sir", selitti isä, "minä katsoin säädylliseksi, soveliaaksi ja oikeaksi neuvotella hänen, likeisimmän viranomaisen, kanssa heti kun tieto aiotusta väkivallasta saapui korviini; ja vaikka hän kunnioituksesta ja alistuvaisuudesta, kuten meidän asemamme suhde luonnolliseksi saattoi, kieltäysi yhtymästä määräykseen, niin hän kuitenkin täydellisesti hyväksyi toimenpiteeni".
Samassa kuului kavioiden kopsetta täyttä vauhtia lähenemässä puistokujasta. Pian avautui ovi, ja mr. Mac-Morlan astui sisälle. "Olen kovin pahoillani, kun häiritsen, Sir Robert, mutta —"
"Sallikaa minun, mr. Mac-Morlan", sanoi Sir Robert armollisesti heilauttaen kättään tervehdykseksi; "tämä ei ole mitään häiritsemistä, sir; sillä kun asemanne sijaissheriffinä velvottaa teitä valvomaan piirikunnan rauhaa, ja kun epäilemättä tunnette erityiseksi velvollisuudeksenne suojella Hazlewoodin hovia, on teillä epäämätön, eittämätön ja kieltämätön oikeus, sir, kutsumattomana astua Skotlannin ensimäisenkin ylimyksen kotiin — tietysti edellyttäen virkavelvollisuuden teitä sinne vaativan".
"Virkavelvollisuuteni se tosiaankin", tokaisi Mac-Morlan kärsimättömästi odottaen suunvuoroa, "tekee minusta häiritsijän".