"Jopa jotakin!"
"Ja skotlantilainen lainlaadintamme on, varmaankin leikillään, tehnyt noista tietämättömistä miehistä jonkunlaisen erikoisen oikeusistuimen käsittelemään sukulaisuus- ja syntyperä-kysymyksiä sellaisia kuin tämä Bertramin juttu, joihin monasti kuuluu mitä pulmallisinta ja mutkikkainta todistelua."
"Niinkö vain? Luulisin sitä järjestelmää jokseenkin hankalaksi", arveli
Mannering.
"No, meillä on sentään käytännöllinen parannus paperille säädettyyn järjettömyyteen. Tuomareista toimii sellaisissa tiloissa jokunen omien ovenvartijainsa kuiskaajina ja apulaisjäseninä. Mutta tiedättehän mitä Cujacius sanoo: Multa sunt in moribus dissentanea, multa sine ratione.[71] Tämä ilveellinen oikeus on kuitenkin suorinut meidän juttumme; ja uljaan erän ranskanviiniä me jälkeenpäin kulutimmekin Walkerilla. Kyllä ällistyy Mac-Morlan laskun nähdessään."
"Eipä hätää", sanoi eversti, "me kestämme täräyksen, vieläpä päällisiksi kestitsemme kuntalaisiamme ystävättäreni mrs. Mac-Candlishin luona".
"Ja valitsette Jaakko Jabosin tallimestariksenne?"
"Kenties sen teen."
"Ja missä on Dandie, Liddesdalen kuulu valtias?" tiedusteli asianajaja.
"Palannut vuoristoonsa; mutta hän on Julialle luvannut laskeutua alas kesällä emäntineen ja ties kuinka monine lapsineen."
"Hei, niitä kiharatukkaisia vekaroita! Pitääpä minun poiketakin sokkosille ja piilosille heidän kanssaan. — Mutta mitä onkaan kaikki tämä?" lisäsi Pleydell, ottaen käteensä pohjapiirustukset; "torni keskelle Caernarvonin Kotkatornin mukaan — corps de logis — hitto! — siipirakennuksia! Siipirakennuksia? — mutta sellainenhan talo sieppaa Ellangowanin tilan selkäänsä ja lentää sen kanssa matkaansa."