"Luulenpa", virkahti vanha puutarhuri vieressään ällistelevälle sisäkölle, "että tullimies on haltioissaan"; tällä sanalla kansa ilmaisee niitä rajuja mielenliikutuksia, joita se ajattelee kuoleman enteiksi.
Ajoa jatkui. Taitavasti ohjailtu lokertti käytti kaikkia mahdollisia koukkuiluja pelastuakseen. Se oli saavuttanut niemekkeen, joka oli lahden vasemman rannan äärimäisenä ulkonemana, ja oli kiertämäisillään sen, kun kanuunanluoti osui raakapuun jalkaköyteen ja isopurje romahti kannelle. Tapaturmalla näytti voivan olla yksi ainoa seuraus, mutta katselijat eivät sitä päässeet näkemään, sillä alus oli juuri sivuuttanut niemekkeen, menetti peräsimensä tehon ja painui harjun taakse. Tykkivene levitti kaikki purjeensa takaa-ajoon, mutta sen suunta oli viistänyt liian läheltä nientä, joten miehistön oli pakko kääntää myötätuuleen, peljäten rantaan ajautuvansa, ja tehdä iso polvi takaisin lahteen, saadakseen riittävää tilaa niemekkeen kiertämiselle.
"Ne menettävät sen, tuhannen pentelettä, lastin ja lokertin, toisen tai molemmat", intousi Kennedy; "minun täytyy nelistää Warrochin kärjelle" — tämä oli tuo usein mainittu niemeke — "ja merkillä ilmottaa niille, mihin se on toisella puolella ajautunut. Hyvästi tunniksi, Ellangowan — toimittakaa valmiiksi kahden kannun punssimalja ja runsaasti sitroneja. Minä pidän huolen siitä ranskalaisesta tavarasta ja juomme nuoren lairdin terveydeksi maljasta, jossa tullinhoitajan pursi uisi." Hän hyppäsi ratsunsa selkään ja karautti pois.
Noin penikulman päässä kartanosta, sen metsän laidassa, jonka olemme maininneet kattaneen Warrochin kärjeksi nimitettyyn ulkonemaan päättyvää vuoriniemekettä, kohtasi Kennedy nuoren Harry Bertramin ja hänen opettajansa mestari Sampsonin. Usein oli hän lapselle luvannut luovuttaa pikku skotlantilaisheponsa hänen ratsastaakseen, ja hän olikin päässyt pikku Harryn erityiseksi suosikiksi, laulamalla, tanssimalla ja hulluttelemalla hänen huvikseen. Hänen tulla tömistäessään poika oitis äänekkäästi vaati lupauksen täyttämistä. Kennedy ei hänen tyydyttämisessään nähnyt mitään vaaraa ja halusi kiusata koulumestaria, jonka naamasta luki vastaväitteen; hän sieppasi Harryn maasta eteensä satulaan ja pitkitti menoansa.
Sampsonin "Kukaties, katsastaja Kennedy —" hukkui kavioiden kopseeseen. Opettaja oli kotvan kahden vaiheilla, lähteäkö heidän perässään. Mutta olihan Kennedyllä perheen täysi luottamus, kun sitä vastoin hänellä itsellään ei ollut vähintäkään halua työntyä sellaisen miehen seuraan, "joka oli hedas jumalattomiin ja rivoihin piloihin". Niinpä tallustelikin hän omaa tietänsä ja omalla vauhdillaan, kunnes saapui Ellangowanin Sijalle.
Linnan sortuneilla muureilla katselijat yhä tähystivät tykkivenettä, joka viimein, melkoisesti menetettyään aikaa, voitti riittävästi tilaa kiertääkseen Warrochin kärjen ja katosi heidän näkyvistään metsäisen niemekkeen taakse. Jonkun aikaa jälkeenpäin kuului etäältä useita kanuunanlaukauksia ja tovin kuluttua vielä kovempi jymähdys, kuin olisi siellä alus räjähtänyt ilmaan; puiden yli kohosi savupilvi, häipyen sinitaivaalle. Kaikki hajausivat sitten omille tahoilleen, eri tavoin päätellen salakuljettajan kohtalosta, mutta enemmistö väittäen sen valtausta ehdottoman varmaksi, ellei se jo ollutkin uponnut.
"Alkaa tulla päivällisen aika", huomautti mrs. Bertram miehelleen; "kestäneekö kauvan, ennen kuin mr. Kennedy ehtii takaisin?"
"Odottelen häntä joka hetki tulevaksi, rakkaani", vastasi hovinherra; "kenties hän tuopikin joitakuita tykkiveneen upseereja mukanaan".
"Voi hyväinen, Bertram, mikset sitä minulle aikaisemmin sanonut, jotta olisimme kattaneet ison ympyriäisen pöydän? Ja ne kun ovat kyllästyneitä suolattuun lihaan, ja sinun päivällisesi parhaana osana on — suoran totuuden sanoakseni — härän selkäpaisti. Ja sitte minä olisin ottanut ylleni toisen hameen, eikä olisi sinullekaan puhdas kaulahuivi pahaa tehnyt; mutta sinua huvittaa aina yllätellä ja hoputella toista! Varmastikaan en minä iankaikkisesti kestä tämmöistä menoa — mutta sitte kun toisen perii hauta, ei siinä enää surku auta."
"Pyh, joutavia! Horna periköön paistin, hameen, pöydän, kaulahuivin — meillä ei ole hätää minkään näköistä. Missä on mestari, John?" (Pöytää kattavalle palvelijalle.) "Missä on mestari ja pikku Harry?"