"Niinpä niin, mutta tulla eivät vain voi, tietäkää se — mr. Bertramia ei voi siirrellä."
"Ketä mr. Bertramia?" kysäisi vieras; "eihän toivoakseni Ellangowanin?"
"Samaapa juuri, sir; ja jos olette hänen ystäviänsä, niin olette tullut aikaan, jolloin hän on huonossa tilassa."
"Olen ollut monia vuosia ulkomailla — onko hänen terveytensä niin riutunut?"
"On, ja asiansa ja kaikki", puuttui puheeseen diakoni; "saamamiehet ovat ottaneet tilan haltuunsa ja se on myytävänä; ja jotkut, jotka ovat hänestä enimmin hyötyneet — mitään nimiä en mainitse, mutta mrs. Mac-Candlish tietää, mitä tarkotan —" (emäntä huojutteli merkitsevästi päätänsä) — "ne nyt ovat häntä pahimmin syömässä. On minullakin pikku saaminen, mutta mielukkaammin olisin sen menettänyt, kuin lähtenyt häätämään vanhaa miestä talostaan, vieläpä hänen ollessaan kuoleman kielissä."
"Niin, mutta", huomautti vastaveisaaja, "toimitsija Glossin tahtoo suoriutua vanhasta lairdista ja jouduttaa myyntiä, peljäten miespuolisen perillisen vielä ilmestyvän heidän niskaansa; sillä olen kuullut sanottavan, että jos olisi miespuolinen perillinen, niin he eivät voisi myyttää tilaa vanhan Ellangowanin velasta".
"Hänelle syntyi poika monia vuosia takaperin", virkahti vieras; "hän on kai kuollut?"
"Sitä ei osaa yksikään ihminen sanoa", selitti vastaveisaaja salaperäisenä.
"Kuollut!" hymähti diakoni; "takaanpa hänen kuolleen jo aikaa sitte; hänestä ei ole kuultu kahteenkymmeneen vuoteen tai niille vaihein."
"Tiedän hyvin, ettei siitä mitään kahtakymmentä vuotta ole", oikaisi emäntä. "Korkeintaan on seitsemäntoista vuotta juuri tässä kuussa. Se herättikin aikamoista hälinää koko maakunnassa — lapsi katosi samana päivänä kun tarkastaja Kennedy menetti henkensä. Jos kauvan aikaa takaperin tunsitte näitä seutuja, niin teidän arvoisuutenne ehkä tietääkin matkatarkastaja Frank Kennedyn. Hän oli riuska ja höyli mies, kelpasi maakunnan parhaitten herrasmiesten seuraan ja tässäkin talossa paljon iloa piti. Minä olin nuori silloin, sir, ja juurikään mennyt naimisiin kylänvanhin Mac-Candlishin kanssa, joka jo on kuollut ja mullattu —" (huokaus) — "ja paljon hauskuutta me tarkastajan kanssa pidettiin. Hän oli hupsu veitikka — voi, jospa hän olisi pysynyt hiukan loitommalla salakuljettajista — mutta hän oli sellainen uskalikko! Ja katsokaas, sitte, sir, oli Wigtonin lahdessa sota-alus, ja hän kutsui sen ahdistamaan Dirk Hatteraickin lokerttia — muistattehan Dirk Hatteraickin, diakoni? Saanenpa sanoa olleenne kai asioissakin hänen kanssaan —" (diakoni nytkäytti myöntävään tapaan päätänsä ja ynähti). "Hän oli hurja miekkonen ja taisteli laivallaan kunnes se räjähti tuhansiksi sirpaleiksi. Frank Kennedy oli hyökkääjäin etunenässä ja hän lennähti ehkäpä neljännespeninkuorman päähän ja putosi veteen Warrochin kärjessä kallion juurelle, jota tänäkin päivänä nimitetään Tullinuuskijan Hypyksi."