"Mitä, hänkö, josta on sanomalehdissäkin ollut?"
"Niin juuri, sama aivan. Hän se vapautti piirityksestä Cuddieburgin, puolusti Chingalorea ja kukisti suuren mahratta-päällikön Ram Jolli Bundlemanin — minä olin mukana useimmissa hänen taisteluissaan."
"Siunaa ja varjele", sanoi emäntä, "minunpa täytyy mennä kuulustamaan, mitä hän haluaisi illalliseksi — että minä asetinkaan häntä tänne alas istumaan!"
"Hoo, hän vain pitää sellaisesta, muori hyvä; ette ole ikinä nähnyt vaatimattomampaa olentoa kuin meidän vanha everstimme on, ja sentään on hänessä kelpo sivumakua lemmostakin."
Kun loppuillan puhelu alikerrassa ei ollut kovinkaan valistavaa laatua, niin nousemmekin lukijan luvalla vierashuoneeseen.
12 luku.
KATSAUS MENNEESEEN.
Eversti asteli mietteissään edes takaisin vierashuoneessa, kun palvelija emäntä jälleen astui sisälle, tiedustaakseen hänen käskyjään. Ne annettuaan tavalla, jota arveli "talon edulle" otollisimmaksi, vieras pyysi saada viivyttää häntä tovin.
"Luullakseni", hän sanoi, "rouva, jos äsken oikein ymmärsin, kadotti mr. Bertram poikansa tämän viidennellä ikävuodella?"
"Niin kyllä, sir, siitä ei ole epäilemistäkään, vaikka höpötellään paljon joutavaa siitä, miten se kävi, sillä se on vanha juttu nyt ja jokainen kertoo sitä omalla tavallaan takkavalkean ääressä, kuten mekin teimme. Mutta hukkaannuksiin lapsi joutui viidennellä ikävuodellaan, kuten teidän arvoisuutenne sanoi, hra eversti; ja kun asia valmistamattomasti ilmotettiin armolliselle rouvalle, joka silloin kantoi toista lastaan, niin se vei häneltä hengen sinä samaisena yönä — ja lairdi ei sen päivän jälkeen enää menestynyt, vaan kävi ihan välinpitämättömäksi kaikesta — vaikka hänen tyttärensä, miss Lucy, isommaksi tultuaan yritteli pitää järjestystä taloudessa — mutta mitä kykeni hän poloinen saamaan aikaan? — niin että nyt he ovat menettäneet kodin ja konnun."