"Voitteko muistaa, rouva, mihin aikaan vuodesta suunnilleen katosi lapsi?"
Emäntä kotvan aprikoittuaan ja muisteltuaan vastasi olevansa varma siitä, että "tähän vuodenaikaan se sattui". Hän lisäsi muutamia paikkakunnallisia muistoja, joista päättäen päivämäärä osui marraskuun alkupuoliskolle.
Vieras kiersi huoneen pariin kertaan äänetönnä, mutta viittasi mrs.
Mac-Candlishia viivähtämään.
"Käsitinkö oikein", hän sitte kysyi, "että Ellangowanin maatila on myytävänä?"
"Myytävänä? — se myydään huomispäivänä enimmän tarjoovalle — ei vainkaan sentään huomeneltain, hyväinen aika, sehän on sapatti, vaan maanantaina, ensimäisenä arkipäivänä. Irtain ja karja pannaan vasaran alle samaan aikaan. Koko piirikunnassa ollaan sitä mieltä, että on häpeä hoputtaa huutokauppaa tällaiseen aikaan, jolloin tuon ikuisen Amerikansodan tautta on niin niukalti rahaa liikkeellä Skotlannissa, että joku voi saada maan pilahinnasta — paholainen ne periköön, jos ma oikein sanon!" kuohahti kelpo emäntä otaksuttua vääryyttä ajatellessaan.
"Ja missä tapahtuu myynti?"
"Paikan päällä, kuten kuulutuksessa sanotaan — eli minun ymmärtääkseni
Ellangowanin päärakennuksessa, teidän arvoisuutenne."
"Ja kenellä ovat näytettävinä talonkirjat, vuokraluettelo ja kartta?"
"Eräällä hyvin siivolla miehellä, sir, piirikunnan sijaissheriffillä, jolla on riita-asiain ylioikeuden valtuutus. Hän on parhaillaan kauppalassa, jos teidän arvoisuutenne haluaisi häntä tavata; ja hän tietää kertoa teille lapsenkin katoamisesta enemmän kuin kukaan, sillä entinen sheriffi — joka oli ikäänkuin hänen esimiehensä — näki paljon vaivaa koettaessaan saada totuutta ilmi, kuten olen kuullut."
"Ja tuon herrasmiehen nimi on —"