"Ensinnäkin korvatakseni kulujanne minusta, arvoisa herra — ja jäännös miss Lucy Bertramin käytettäväksi."
"Mutta, mr. Sampson, teidän työskentelynne toimistossani korvaa elantonne enemmän kuin kylliksi — minähän olen teille velkaa, hyvä ystävä."
"Olkoon se sitte kaikki", sanoi koulumestari kättään heilauttaen, "miss
Lucy Bertramin tarpeisiin".
"No, mutta, mestari, tämä raha —"
"Se on rehellisesti saatua, mr. Mac-Morlan. Se on erään nuoren herrasmiehen ylellinen palkkio kielten opetuksesta; me luemme kolme tuntia päivässä."
Moniaat lisäkyselyt saivat koulumestarilta heltiämään, että tuo antelias oppilas oli nuori Hazlewood. Hän tapasi opettajansa joka päivä mrs. Mac-Candlishin talossa; emännän julistelut Sampsonin etuansa katsomattomasta kiintymyksestä nuoreen neitiin olivat hankkineet hänelle tämän väsymättömiin ja avokätisen opiskelijan.
Mac-Morlania kuulemansa kummastutti suurestikin. Mestari Sampson oli epäilemättä varsin tietorikas ja oivallinen mies; olivatpa kieltämättä myös klassikot erityisesti lukemisen arvoisia. Mutta että nuori mies, kahdenkymmenen iässä, ratsastaa seitsemän penikulmaa jokaisena viikon päivänä edes lakaisin pitämään tuollaista kolmen tunnin tête-à-têteä, se oli lukukiihkoa, jota hän ei tahtonut ottaa täydellisesti uskoakseen. Vähänpä tarvittiin viekkautta koulumestarin seulomiseen, sillä tuon kelpo miehen päähän mahtui vain mitä suoranaisimpia ja yksinkertaisimpia aatoksia.
"Tietääkö miss Bertram, miten käytätte aikaanne, hyvä ystävä?"
"Eihän tietenkään vielä — mr. Charles esitti sitä salattavaksi häneltä, jottei hän empisi ottaa vastaan siitä johtuvaa pikku avustusta; mutta", lisäsi hän, "ei olisi mahdollista salata sitä kauvan, koskapa mr. Charles aikoo toisin ajoin ottaa luentonsa tässä talossa".
"Vai niin aikoo!" sanoi Mac-Morlan. "Niin, niin, kyllä ymmärrän, ymmärrän kyllä. Ja käytetäänkö nuo kolme tuntia, mr. Sampson, yksinomaan sananselityksiin ja kääntämiseen?"