"Epäilemättä ei — meillä on myöskin kanssapuhelua lueskelun maustamiseksi — neque semper arcum tendit Apollo".[21]
Kyselijä kävi tältä Gallowayn Foibokselta urkkimaan, mitä heidän keskustelemuksensa etupäässä koskivat.
"Menneitä kohtauksiamme Ellangowanissa — ja tosiaan luullakseni hyvinkin useasti haastelemme miss Lucysta — sillä mr. Charles Hazlewood muistuttaa minua siinä suhteessa, mr. Mac-Morlan. Alkaessani hänestä puhua en koskaan tiedä mihin lopettaa — ja, kuten tapaan sanoa (leikillä), hän puijaa meiltä puolet luvuistamme."
Ohoo! ajatteli mr. Mac-Morlan, sieltäkö päin tuuli käy? Olen jotain tällaista ennenkin kuullut.
Hän alkoi aprikoida, millainen käytös olisi turvallisin hänen suojatilleen ja hänelle itselleenkin, sillä vanhempi mr. Hazlewood oli mahtava, varakas, kunnianhimoinen ja kostonhaluinen, ja piti sekä rikkautta että loistavaa nimeä ehdottomana edellytyksenä poikansa vastaiselle liitolle. Arvostellen mitä korkeimmalle vieraansa järkevyyden ja terävän älyn päätti hän viimein käyttää tilaisuutta heidän sattuessaan olemaan kahden kesken, ilmaistakseen asian hänelle tavallisena pikku tietona. Sen hän teki niin luonnollisella sävyllä kuin osasi:
"Toivotan teille iloa ystävänne mr. Sampsonin hyvästä onnesta, miss Bertram; hän on saanut oppilaan, joka maksaa hänelle kaksi guineaa kahdestatoista kreikan ja latinan tunnista."
"Todellako! Olen yhtä ihastuksissani kuin hämmästyksissäni — kuka voi niin antelias olla? onko eversti Mannering palannut?"
"Ei, ei eversti Mannering; mutta mitä ajattelette tuttavastanne mr. Charles Hazlewoodista? Hän puhelee ottavansa tuntejaan täälläkin — toivoakseni saamme hänelle tilaa."
Lucy punehtui syvään. "Taivaan nimessä, ei, mr. Mac-Morlan — älkää antako sen tapahtua — Charles Hazlewoodilla on siitä jo ollut kylliksi kiusaa."
"Klassikkojen lueskelustako, hyvä neitiseni?" tahallaan ollen käsittävinään hänet väärin. "Useimmilla nuorilla herrasmiehillä sitä toden totta on jonakin elämänsä ajankohtana; mutta hänen nykyiset opintonsa ovat vapaaehtoisia."