"Ja sehän minun olisi pitänyt itsestänikin älytä", päivitteli emäntä; "ja ajattelinkinhan minä sitä, mutta en uskaltanut avata ovea, sillä siellä ovat kaikki lapsi-kullat, poloiset, niin ikävissään isänsä luokse".
Se selitti pikku vieraskamarin ovelta kuuluneen mäikytyksen ja inumisen, joka oli jonkun verran ihmetyttänyt Brownia, vaikka hänen ystävällinen emäntänsä oli sen ottanut huomioonsa ainoastaan vetämällä eteen salvan heti kun sitä alkoi kuulua. Mutta hänen avatessaan oven, hakeakseen pesuvadin ja pyyhinliinan (hänen kun ei juolahtanut mieleensäkään osottaa vierasta eri huoneeseen), tulvahti sisälle kerrassaan hyökyaalto pellavatukkaisia tenavia. Toiset tulivat tallista, missä olivat käyneet katsomassa Päistärikköä ja sitä tervetulleeksi hyväilemässä; toiset keittiöstä vanhan Elspethin satuja ja balladeja kuulemasta; ja nuorimmat puolialastomina vuoteistaan, kaikki karjuen nähdäkseen isää ja udellakseen, mitä hän oli heille tuonut kaikilta vaelluksiensa koskettelemilta markkinoilta. Reikäisen pään ritari ensin suuteli ja syleili jokaista järjestään, jakeli sitte viheltimiä, pennyn torvia ja piparikakkuja, ja lopuksi, riemun ja tervehtelyn jydyn käytyä sietämättömäksi, huudahti vieraalleen: "Tämä on kaikki emäntäni syytä, kapteeni — aina hän antaa lasten saada oman tahtonsa."
"Minäkö! Herra auttakoon", puolustihe Ailie, joka samassa toi halutut tarvekapineet, "mitä minä sille voin? Eihän ole minulla niille poloisille mitään muutakaan antaa!"
Dinmont ryhtyi touhuamaan ja mielistelemällä, uhkailemalla ja tyrkkimällä puhdisti huoneen kaikista tunkeilijoista, säästäen vain pojan ja tytön, perheen vanhimmat, joiden huomautti osaavan "olla ihmisiksi". Samasta syystä, mutta mutkattomammin, häädettiin kaikki koirat, paitsi kunnianarvoisia patriarkkoja vanhaa Pippuria ja vanhaa Sinappia, joihin runsas kuritus ja kasvava ikä oli juurruttanut sen verran passiivista vieraanvaraisuutta, että ne molemminpuolisen selittelyn jälkeen ja hiukan murahdeltuaan vastaan päästivät isäntänsä tuolin alla turvallisuuttansa vaalineen Vaapsahaisen osalliseksi kuivatusta oinaantaljasta, jonka keritsemätön päällispuoli kaikin puolin täytti bristolilaisen takkamaton tehtävät.
Rouvan (siten häntä keittiössä puhuteltiin, ja vierashuoneessa emännäksi) toimekas hyörinä oli jo ratkaissut parin kanan kohtalon, jotka — kiireen ehkäistessä muullaiset valmistustavat — piankin käryävinä ilmestyivät rietilältä. Mahtava kimpale kylmää reisipaistia, kasa kananmunia, voita, leivoksia ja yltäkyllin ohrakyrsiä lisättiin kestitykseen, joka oli huuhdeltava oivallisella kotitekoisella oluella ja vasupullollisella konjakkia.
Harvat soturit moittisivat sellaista ateriaa pitkän päivän ponnistelujen lopuksi, kahakka kaupanpäällisenä, ja kyllä Brown osottikin suurta huomaavaisuutta ruokavaroille. Emäntä osittain autteli, osittain ohjaili isoa tanakkaa palvelustyttöä, jolla posket hehkuivat punaisina kuin hänen nauharuusunsa, korjaamaan illallistavarat pöydältä sekä sijalle varustamaan sokeria ja kuumaa vettä, minkä naikkosemme oli hiukan vaarassa unohtaa tahtoessaan kiinteästi tähystellä todellista elävää kapteenia. Sillaikaa Brown käytti tilaisuutta kysyäkseen isännältään, eikö hän katunut mustalaisvaimon vihjauksen hylkimistä.
"Kukapa sitä tiennee", tuumi isäntä; "ne ovat kummallisia häijyläisiä — kenties olisin juuri tällä kertaa pelastunut, joutuakseni pihtiin toisella. Enkä sentään niinkään sano, sillä jos tuo eukon pahus osuisi tulemaan Kaarlolaan, niin liikenisipä hänelle korttelinpullollinen konjakkia ja naula tupakkaa talven yli kituutellaksensa. Kummallisia ovat häijyläisiä, kuten isäukkoni tapasi sanoa — pahimmillaan missä heitä pahimmin ohjaillaan. On niissä mustalaisissa joka tapauksessa sekä hyvää että pahaa."
Tämä ja muu hajallinen pakina kelpasi "kenkäsarveksi" kiskomaan esille toisenkin sarkallisen olutta ja uuden "tuikun" konjakkivettä. Brown sitte päättävästi epäsi kaiken enemmän ratonpidon siksi iltaa, vedoten omaan väsymykseensä ja ottelun vaikutuksiin; hän tiesi hyvin, että olisi ollut hyödytöntä väitellä isäntää vastaan siitä vaarasta, jota liiallinen kestitys olisi voinut tuottaa hänen vereksille haavoilleen ja veriselle kiireelleen.
Hyvin pieni makuuhuone, mutta siinä hyvin siisti vuode, osotettiin matkamiehelle, ja hurstit toteuttivat emännän kohteliaan kehaisun, että "ne ovat yhtä mieluisat kuin missään saapi, sillä taikalähteen vedessä ne ovat huuhdottuja, päivänrinteillä valkaistuja ja Nellyn ja minun itseni tappumella poukuttamia, ja mitä voisi nainen, vaikka hän kuningatarkin olisi, tehdä niille enempää?"
Vetivätkin ne valkoisuudessa vertoja lumelle, ja valkaisutapa oli sitäpaitsi antanut niille miellyttävän tuoksun. Herransa Kättä nuolemalla lupaa pyydettyään kyyristäysi pikku Vaapsahainen päällyspeitteelle jalkopäähän; ja matkamiehen aistit hupenivat pian unohduksen syvyyksiin.