Yhdeksästoista luku
Pitääkö voiton miekka tuppehen
Jo pistää? Mainehikas matkamme
Eteenpäin joko pitää hyljättämän?
Asumme, Herran templiss' valalla
Pyhäll' otettu, onko riisuttava?
Tää vala onko tyhjiin sortuva.
Kuin lupaus, jonka lapsenhoitaja
Huvikseen huutokurkullensa antaa?
*Ristiretki. Murhenäytelmä.*
Tyron arkkipiispa oli hyvin valittu lähettiläs ilmottamaan Richardille sanomia, joita leijonasydäminen kuningas ei olisi malttanut keltään toiselta kuulla ilman hujimpaan vimmaan joutumatta. Vaan tämänki älykkään ja kunnian-arvoisen pappisylimyksen oli vaikea saada häntä kuulemaan tietoja, jotka kerrassaan hävittävät kaikki hänen toiveensa pyhän haudan takaisinsaamisesta asevoimalla ja sen suuren kunnian saavuttamisesta, minkä kristikunta yksimielisesti oli valmis hänelle ristin sankarina antamaan.
Mutta arkkipiispan kertomuksesta näkyi, että Saladin kokoili sadan heimokuntansa kaikki voimat ja että europalaiset ruhtinaat, jotka monesta syystä olivat kyllästyneet päivä päivältä yhä arveluttavammaksi käyneeseen sotaan, olivat päättäneet luopua yrityksestä. Heitä vahvisti tässä päätöksessä Franskan Philip, joka runsaasti lausuen kunnioitustansa ja vakuuttaen, että ensin tahtoi nähdä veljensä Englannin kuninkaan parantuneena, oli ilmottanut aikovansa palata Europaan. Hänen kruununvasallinsa, Champagnen kreivi, oli tehnyt saman päätöksen, eikä tarvinnut kummastella, jos Itävallan Leopold, jota Richard niin kipeästi oli loukannut, mielellänsä käytti tilaisuutta luopuaksensa hankkeesta, jonka johtajana hänen kopea riitaveljensä tulisi pidettäväksi. Useat muut ilmottivat samankaltaisen aikomuksensa; niin että oli selvää, että Englannin kuningas, jos hän päättäisi olla toisia seuraamatta, ei voinut odottaa muuta apua, kuin mitä saisi niiltä harvoilta vapaa-ehtoisilta, jotka näin ahtaissa oloissa voivat liittyä Englannin armeijaan, sekä epäluotettavaa kannatusta Montserrat'n Konradilta ja temppeli- ja johanniita-ritareilta, jotka, vaikka heidän veljeyslupauksensa käskivät heitä taistelemaan saracenejä vastaan, kuitenki kateellisesti näkivät europalaisen kuninkaan lopettavan Palestiinan vallotuksen, missä he, lyhytnäköistä ja itsekästä politiikaa noudattaen, aikoivat perustaa vapaita ruhtinaskuntia itseänsä varten.
Pitkiä näytöksiä ei tarvittu Richardin vakuuttamiseksi siitä, mimmoinen hänen asemansa tosiaan oli, ja kun ensimäinen hurja vihanvimma oli asettunut, istui hän tyynesti alas ja kuunteli synkillä katseilla, pää alaspäin laskettuna ja käsivarret ristissä, niitä syitä, joita arkkipiispa mainitsi osottaaksensa, kuinka mahdotonta hänen olisi yksinään ristiretkeä jatkaa, sittekun hänen asekumppalinsa olivat hänen hyljänneet. Niin, Richard ei edes keskeyttänyt pappia, kun tämä varovilla sanoilla rohkeni viitata siihen, että kuninkaan oma kiivaus oli yksi pääsyy ruhtinasten penseyteen koko retken suhteen.
"Connfiteor", vastasi Richard alakuloisena ja melkein surullisesti hymyillen; "minä tunnustan, arvoisa isä, että minun muutamassa suhteessa tulisi veisata mea culpa. Mutta eikö se ole kovaa, että pikaisuuteni on niin ankarasti rangaistava, että parin vihastumisen tähden olen tuomittava näkemään näin runsaan, kunniaa Jumalan ja ritariston edessä kasvavan viljan leikkaamatonna lakastuvan silmäini alla? — Vaan se ei saa lakastua. Vallottajan sielun kautta, minä istutan ristin Jerusalemin torneille, taikka on se Richardin haudalle istutettava!"
"Sinä voisit sen tehdä", sanoi pappi, "ainoatakaan nolppua kristittyä verta enään tässä sodassa vuodattamatta".
"Ah, te puhutte ystävällisestä sovinnosta, herra pappi — mutta silloin noiden uskottomain koirien verenki täytyy herjetä juoksemasta", sanoi Richard.
"Siinä on kyllin kunniaa", vastasi arkkipispa, "kun Saladiniä asevoimalla ja sillä pelvolla, jonka teidän maineenne on hänessä vaikuttanut, on pakotettu semmoisiin ehtoihin, jotka samalla haavaa jättävät meille pyhän haudan, aukaisevat Palestiinan pyhissä-vaeltajille, valvovat heidän turvallisuuttaan lujilla linnoilla ja, mikä on kaikkein tärkeintä, turvaavat pyhän kaupungin loukkaamattomuutta antamalla Englannin Richardille Jerusalemin suojeluskuninkaan nimen".