"Kysy häneltä, joka vielä juopi mailman katkeraa sappea", sanoi erakko, "ja hän on puhuva elämästä, joka säästettiin erityisten avujen ja ylhäisen sukuperän tähden. Mutta, Richard, minä sanon sulle, että Luoja on minua varjellut kohottaakseen minua valoksi ja tulitorniksi, jonka tuhka kuitenki on heitettävä Tophetiin[1], kun kerta maallinen kehäni on palanut. Kuihtunut ja kutistunut kuin tämä ruumis onkin, elähyttää sitä sentään kaksi sielua: yksi toimelias, viisas ja terävä Jerusalemin kirkon asian edistämiseksi, toinen kurja, hyljätty ja epäilevä, horjuen hulluuden ja viheliäisyyden vaiheilla, kelvollinen ainoastaan omaa surkeuttansa suremaan ja pyhiä jäännöksiä vartioimaan, joihin minun olisi suurin synti edes silmiäni nostaa. Älä minua säälittele! Syntiä olisi sääliä näin kadotettua — älä säälittele minua, mutta käytä esimerkkiäni hyödyksesi. Kaikista kristityistä ruhtinaista sinä seisot korkeimmalla ja sentähden vaarallisimmalla huipulla. Sydämesi on ylpeä, elämäsi hekumallinen, kätesi verinen, Sysää luotasi nämät synnit, jotka ovat sinulle kuin tyttäriä — vaikka ne ovat vanhalle Aatamille rakkaat, niin aja sydämestäsi nämät syöjättäret — ylpeytesi, irstaisuutesi, verenhimosi!"
[1] Raamatun nimitys helvetille.
"Hän raivoo!" sanoi Richard ja kääntyi erakosta de Vaux'hon päin, ikäänkuin vähän tuskissaan soimausten kuulemisesta, joita hän ei voinut rangaista. Sitten hän tyynesti ja vähän ylönkatseellisesti lausui erakolle: "arvoisa isä, sinä olet hankkinut koko parven tyttäriä miehelle, joka vain muutamia kuukausia on naimisissa ollut; mutta koska minun tulee ne talostani ajaa, niin täytyy minun hellänä isänä toimittaa heille sopivat aviomiehet. Minä jätän siis ylpeyteni kirkon jaloille kaniikeille, irstaisuuteni, kuten sanoit, sinun veljeskuntasi munkeille — ja verenhimoni temppeliritareille".
"Oi, sinä terässydän, sinä rautakoura!" sanoi erakko, "johon neuvot ja varottavat esimerkit ovat yhtä pystymättömät! — Kumminkin sinua vielä vähän aikaa armahdetaan siinä tapauksessa, että käännät itsesi ja teet mikä on Herralle otollista. — Mitä minuun tulee, täytyy minun palata paikalleni. — Kyrie eleison! — Minä olen se, jonka kautta jumalallisen armon säteet tulvaavat, niinkuin tulilasi kokoo auringon säteet toisiin esineisiin, kunnes ne syttyvät palamaan, vaikka tulilasi itse pysyy kylmänä. Kyrie eleison! Köyhiä täytyy kutsua, sillä rikkaat ovat pidoista kieltäyneet — Kyrie eleison!"
Näin sanoen hän kovasti huudellen hyökäsi teltasta ulos.
"Hullu pappi!" sanoi Richard, jonka mielestä erakon hurjat huudot osaksi olivat poistaneet sen vaikutuksen, minkä hänen elämäkertansa ja kovat onnettomuudet olivat tehneet. "Kiirehdi hänen jälkeensä, de Vaux, ja katso, ettei mitään vahinkoa hänelle tapahdu; sillä vaikka olemme ristiretkeiliöitä, on silmänkääntäjällä suurempi arvo sotilastemme seassa kuin papilla eli pyhimyksellä, ja he voisivat kenties jotenkin häntä loukata".
Ritari totteli ja Richard antausi niiden mietteiden valtaan, jotka munkin merkillinen ennustus oli synnyttänyt. — "Kuolla aikaisin — jälkeistä jättämättä — kenenkään surematta? — Kova tuomio, ja hyvä, ettei sitä ole pystyvämpi tuomari lausunut. Kumminkin saracenit, jotka ovat perehtyneet mystillisiin tieteisiin, usein väittävät, että Hän, jonka silmissä viisaan äly on vain hulluus, laskee viisautta ja ennustusvoimaa mielipuolenki näennäiseen hulluuteen. Tuon erakon sanotaan myöski saattavan tähdistä lukea — taito, jota yleisesti harjotetaan tässä maassa, missä taivaallinen sotajoukko ennen muinoin oli epäjumaloitsemisen esineenä. Minun olisi pitänyt häneltä tiedustella lippuni katoamista; sillä itse pyhä thisbeläinen, hänen veljeskuntansa perustaja, ei olisi voinut näyttää hurjemmin innostuneelta, eli puhua enemmän profeetallista kieltä kuin hän. Mitäs nyt, de Vaux, mitä uutta hullusta papista?"
"Kutsutteko häntä hulluksi, korkea ruhtinas?" vastasi de Vaux. "Minusta hän pikemmin on korvesta ilmestyvän pyhän Johannes Kastajan kaltainen. Hän on noussut muutamalle heittokoneelle ja saarnaa sieltä sotilaille, niin kuin ei kukaan Pietari Erakon ajoista asti ole saarnannut. Koko leirin on hänen huutonsa saattanut jalkeelle ja väkeä tunkee tuhansittain hänen ympärillään. Silloin tällöin hän katkaisee saarnansa pää-aineen ja puhuttelee erityisiä kansakuntia heidän omalla kielellään, esitellen semmoisia syitä, jotka parhaiten pystyvät heitä rohkaisemaan kestäväisyyteen heidän aikeessaan Palestinan pelastukseksi".
"Taivaan valon kautta, jalo erakko!", sanoi Richard kuningas. "Mutta mitä muuta saattaisi Gottfriedin verestä lähteä? Hän epäilee autuudestansa, siksi että hän ennen aikanaan on elänyt par amours! — Minä pakotan paavia lähettämään hänelle täydellisen synninpäästön, vaikkapa hänen belle amie olisi ollut abbedissa".
Samassa ilmotettiin Tyron arkkipiispan, joka pyysi päästä kuninkaan puheille kutsuaksensa häntä, jos hänen terveytensä sitä sallisi, salaiseen neuvotteluun ristiretken päällikköjen kesken ja selittääksensä hänelle niitä sota- ja valtiollisia seikkoja, jotka olivat tapahtuneet hänen sairautensa aikana.