Yhtä iloissaan kun kummissaan että asiansa oli niin paljon huokeampi kuin hän oli luullut, kiirehti arkkipispa Richardille mainitsemaan useoita esimerkkejä semmoisista naimisista Espanjassa, joihin pyhä istuin niin ikään oli antanut suostumuksensa, sekä niitä arvaamattomia etuja, joita koko kristikunnalle syntyisi, kun Richard ja Saladin yhtyisivät näin pyhällä siteellä, ja varsinki hän suurella innolla ja kiivaudella mainitsi mahdolliseksi, että Saladin vaihtaisi väärän oppinsa oikeaan uskoon, jos vain kysymyksessä oleva naimiskauppa tulisi toimeen.
"Onko sulttani sitte osottanut minkäänlaista taipumusta kristityksi tullaksensa?" sanoi Richard; "jos niin on, ei koko mailmassa löydy kuningasta, jolle kernaammin tahtoisin antaa sukulaiseni, niin sisareni, puolisoksi, kuin jalolle Saladinille — niin, vaikkapa toinen laskisi kruunun ja valtikan hänen jalkainsa juureen ja toisella ei olisi muuta tarjottavaa, kuin hyvä miekkansa ja vielä parempi sydämensä!"
"Saladin on kuunnellut kristityitä opettajiamme", sanoi arkkipispa, vähän kartellen — "minua itseä halpa-arvoista ja muita — ja koska hän kärsivällisesti kuuntelee ja tyynesti vastaa, tarvitsee tuskin epäillä, että hän on temmattava ikäänkuin kekäle tulipalosta. Magna est veritas et prevalebit. Muuten Engaddin erakko, jonka sanoista harva on hedelmätönnä pudonnut maahan, on siitä täydellisesti vakuutettu, että saracenein ja muitten pakanain kutsumus on lähellä, ja että tämä naiminen on oleva alkuna siihen. Hän lukee tähtien juoksun; ja kun hän lihaansa kidutellen on oleskellut näillä jumalallisilla paikoilla, joilla pyhimykset muinaisista ajoista ovat liikkuneet, on Eliaan, Thisbeläisen, hänen siunatun veljeskuntansa perustajan henki ollut hänen kanssansa, samoin kuin profeeta Elisan, Saphatin pojan, kanssa, kun hän heitti levättinsä hänen päälle".
Kuningas Richard kuunteli papin puhetta allapäin ja arvelevan näköisenä.
"Minä en voi selittää", hän sanoi, "kuinka minun on laita; vaan luulenpa, että näiden kristittyin ruhtinasten kylmät neuvonpiteet ovat minunki sieluun tartuttanut penseyttä. On ollut aika, jolloin olisin kaatanut maahan sen maallikon, joka tämmöistä naimista olisi minulle esittänyt, ja jos hän olisi ollut hengellinen mies, olisin sylkenyt häntä kasvoihin ikäänkuin uskonsa hylkääjää ja Baalin pappia; vaan nyt tämän neuvon kuunteleminen ei korviani leikkaa; sillä miksi en ystäväksi ja liittolaiseksi etsisi urhoollista, vilpitöntä ja jalomielistä saraceniä, joka rakastaa ja kunnioittaa arvollista vastustajaa, kun kristikunnan ruhtinaat luopuvat liittolaisistaan ja hylkäävät taivaan ja jalon ritariston asian? — mutta minä tahdon mielenmalttini säilyttää enkä muistella heitä. Ainoastaan yhden yrityksen tahdon tehdä, tämän komean sotajoukon koossapitämiseksi, jos mahdollista, ja jos en onnistu, herra arkkipispa, tahdomme tarkemmin keskustella esityksestäsi, jota nykyään yhtä vähän hyväksyn kuin hylkään. Lähdetään neuvostoon, aika on tullut. Sinä sanot, että Richard on ylpeä ja kiivas — sinä saat nähdä hänen nöyryyttävän itseään, niinkuin mitätön ginsti, josta hänen nimensä johtuu".
Palveliansa avulla kuningas äkkiä puki päällensä tumman yksikarvaisen takin ja levätin, ja ilman muuta merkkiä kuninkaallisesta arvostaan, kuin kultainen rengas otsallansa, hän Tyron arkkipispan kera kiiruhti neuvostoon, jossa vain odotettiin hänen tuloansa neuvottelujen alkamiseksi.
Ulkopuolella sitä laajaa telttaa, johon neuvosto kokoontui, seisoi ristin suuri lippu, sekä toinen, johon oli kuvattu polvillensa langennut vaimonpuoli hajotetuilla hivuksilla ja revityillä vaatteilla, jonka piti esittää Jerusalemin hyljättyä ja murehtivaa kirkkoa; lippuun oli kirjotettu: Afflictæ sponsæ ne obliviscaris! Huolellisesti valitut vartiat pitivät kaikkia kuuntelioita tarpeellisen matkan päässä tästä teltasta, että keskustelut, jotka toisinaan olivat jotenki kova-äänisiä ja kiivaita, eivät ehtisi syrjäisten korviin.
Täällä ristiretken ruhtinaat siis olivat koolla, Richardin tuloa odotellen, ja tätäki lyhyttä viivähystä hänen vihamiehensä selittivät hänelle haitallisella tavalla; monta esimerkkiä vedettiin esiin todistukseksi hänen kopeudestaan ja sopimattomasti anastetusta esimiehyydestänsä, ja nykyistä viipymistä mainittiin myöski semmoiseksi. Toinen koki toisestaan vahvistaa näitä pahoja ajatuksia Englannin kuninkaasta, ja oikeuttaa mielipahaansa muka kärsitystä loukkauksesta ankarimmasti selittämällä vähäpätöisimpiä seikkoja; ja kaikki tämä, kenties, syystä, että kaikilla arvaten oli sankarillista hallitsiaa kohtaan vaistomainen kunnioitus, jonka poistamiseksi vaadittiin tavallista väkevämmät ponnistukset.
He olivat sentähden päättäneet vastaanottaa häntä hänen tullessaan huolimattomasti eikä suuremmalla kunnian-osotuksella, kuin kylmä ceremoniali eli juhlamenoin sääntö välttämättä vaati. Mutta nähdessään tämän jalon vartalon, nämät kuninkaalliset kasvot, vielä kalpeat viimeisestä sairaudesta, tuon silmän, jonka ministrelit olivat kutsuneet taistelun ja voiton kirkkaaksi tähdeksi — muistellessaan hänen sankaritöitänsä, jotka tavallisen ihmisen rohkeudelle ja voimalle näyttivät mahdottomilta — nousivat kaikki kokoontuneet ruhtinaat, yksin kateellinen Franskan kuningaski ja jörömäinen, harmistunut Itävallan herttua, yksimielisesti pystöön ja huusivat yksi-äänisesti: "Jumala varjelkoon Richardia, Englannin kuningasta! Kauan eläköön rohkea Leijonasydän!"
Kasvot iloiset ja kirkkaat kuin kesäaurinko noustessaan, kumarteli Richard joka taholle ja kiitteli onneaan, kun taas oli päässyt ruhtinaallisten asekumppaleinsa joukkoon.