"Me olemme nykyään ministreleilta ja pyhissävaeltajilta kuulleet", sanoi skottilainen, "että lakiheitot talonpoikanne Yorkin ja Nottinghamin kreivikunnissa ovat kokouneet suuriin joukkoihin, joita johtaa eräs rohkea joutsimies Robin Hood ja hänen luutnanttinsa Pikku John. Minun mielestäni olisi parempi, että Richard lieventäisi jahtisääntöjään Englannissa, kuin että hän koettaisi saada ne voimaan pyhällä maalla."
"Hurja hanke, sir Kenneth", vastasi de Vaux, kohottaen olkapäitään, ikäänkuin hän olisi tahtonut karttaa vaarallista ja vastenmielistä ainetta — "mailma on hullu, sir. — Vaan minun täytyy nyt lähteä ja heti palata kuninkaan telttaan. Iltarukouksen aikana tahdon, teidän luvallanne, taasen tulla luoksenne ja puhella tuon uskottoman tohtorin kera. Sillä välin ellette pane pahaksenne, lähetän teille jotain ruokavarastonne parantamiseksi".
"Kiitoksia paljon, sir", virkki sir Kenneth; "mutta se on tarpeetonta. Roswal on jo pariksi viikoksi varustanut aittani; ja joskin Palestinan aurinko on terveydelle vahingollinen, on se kuitenki hyvä tuoreen lihan palvaamiseen".
Molemmat sotilaat erkanivat toisistaan paljon parempina ystävinä kuin mitä tavatessaan olivat; vaan ennen hyvästijättöään de Vaux tarkasti kyseli niitä seikkoja, jotka olivat yhteydessä itämaisen lääkärin lähetyksen kanssa, ja vastaanotti skotlantilaiselta ritarilta ne luottamuskirjat, jotka tämä oli tuonut Saladinilta kuningas Richardille.
Kahdeksas luku.
Ei armeijat yhteiseks hyväksi
Niin paljon tee kuin kelpo lääkäri.
Popen Iliadi.
"Tämä on kummallinen juttu, sir Tuomas", sanoi sairas kuningas, kuultuaan uskollisen Gilslannin paronin kertomuksen; "oletteko siinä varma, että tuo skotlantilainen on rehellinen ja vilpitön mies?"
"Enpä tiedä sanoa, mylord", vastasi epäluuloihin kerkäs rajalordi. "Minä asun heitä vähän liiaksi likellä voidakseni suuresti heihin luottaa, kun aina olen havainnut heidät viekkaiksi ja liehakoitseviksi. Mutta tämä mies näyttää kunnon mieheltä, oli hän sitte paholainen niin totta kuin skotlantilainen — se minun täytyy hänestä omantuntoni päälle myöntää."
"Ja mitä arvelet hänen käytöksestään ritarina, de Vaux?" kuningas kysyi.