Hänen vartiopaikkaansa lähetessään he tapasivat tämän vanhan tunnollisen upseerin, yövartiat liikkeelle lähetettyään ja yövartiat asetettuaan, lukemassa episkopaalisen kirkon iltasiunausta osastolleen. Hänen äänensä kajahteli soinnukkaana, ja vaikka nenävarren alapäähän valahtaneet silmälasit ja sotilaspukuun pujotettu Saunders Saunderson apulaisen toimessa näyttivät hieman naurettavilta, niin loivat aseman vaarallisuus, kuulijakunnan sotainen asu ja taaempana seisoskelevat satuloidut ratsut kuitenkin vaikuttavan juhlallisen leiman hartaudenharjotukselle.
"Olen tosin jo aamulla varhain, ennen kuin sinä olit hereilläkään, ripittänyt itseni", kuiskasi Fergus ystävälleen; "vaan en ole toki niin jyrkkä katoolinen, ett'en voisi yhtyä tämän kelpo miehen rukoukseen."
Edward nyökkäsi päätään, ja he viipyivät kunnes parooni pääsi loppuun.
Kirjan sulkiessaan hän virkkoi: "Nyt, pojat, iskekää huomenna raskain käsin ja kevyin tunnoin." Hän tervehti sitte ystävällisesti Mac-Ivoria ja Waverleytä, joka kysyi mitä mieltä hän oli nykyisestä asemasta. "No, tiedättehän mitä Tacitus sanoo: In rebus bellicis maxime dominatur Fortuna, onnen kauppaa on sodan käynti. Mutta uskokaa minua, hyvät herrat, tuo mies ei ole mikään älyniekka ammatissaan. Hän jäähdyttää poikaparkojensa miehuutta, pitämällä heitä puolustusasennossa, joka jo itsessään merkitsee alakynnessä oloa tahikka pelkoa. Nyt ne lojuvat tuolla aseissaan koko yön, levottomina kuin sammakko haravan tiessä, kun taasen meidän miehemme ovat aamulla aivan pirteitä ja ketteriä taisteluun käydäkseen. Hyvää yötä, veikot. — Muuan seikka painaa mieltäni, mutta jos huomispäivä hyvin päättyy, niin neuvottelemme siitä kerallanne, Glennaquoich."
"Voisinpa melkein sovittaa mr. Bradwardineen Henrik-kuninkaan määritelmän Fluellenista", huomautti Waverley, toverinsa keralla astuessaan leiripaikkaansa:
"Jos varsin vanha kuosi onkin tuo,
hän uljas on, ja tarkka miehekseen."
"Hän on paljon ollut sotapalveluksessa", vastasi Fergus, "ja toisinaan täytyy ihmetellä miten paljon viisautta ja järjettömyyttä mahtuu samaan luonteeseen. Haluaisinpa tietää, mikä vaivasi äijän mieltä — kenties tyttärensä kohtalo. — Kuulehan, englantilaiset vaihtavat vartioita."
Rumpujen pärinä ja puhaltajien kimeä säestys tunkeutui ylös rinnettä — hälveni — heräsi kaikuna henkiin — ja kuoleutui vihdoin kokonaan. Sitte kuului ratsuväen innostuttava ja hypähdyttelevä torventoitotus, yövartioita kutsuen, kunnes sekin tuulen mukana painui kauvas etäisyyteen.
Ystävykset seisahtuivat katselemaan ympärilleen, ennenkuin laskeutuivat levolle. Läntisellä taivaalla kimmeltelivät tähdet, mutta merestä tupruileva kylmä usma peitti itäisen taivaanrannan, valkeina kiekkuroina vyöryen pitkin lakeutta, jolla vihollisarmeija lepäsi. Etumaiset vartiot olivat työntyneet rinteen juurella olevan leveän ojan reunalle asti ja sytyttäneet suuria nuotioita, jotka hämärinä ja häilyvinä pilkottivat usmakehästään.
Ylämaalaiset makasivat tiuhassa kuin "lehdet Valambrosassa" ylängön harjalla sikeässä unessa; vain vartijat valvoivat. "Miten monet uljaat miehet nukkuvatkaan vielä raskaammin ennen huomisyötä, Fergus!" virkkoi Waverley väkisinkin huoahtaen.