"Florasta tulee onnellinen vaimo."
"Toivon neiti Mac-Ivorin saavan vielä paljon onnenaihetta, mikä ei ole yhteydessä Waverley-Honourin kanssa."
"Sitä minäkin toivon; mutta sellaisen tiluksen emäntänä oleminen on kaunis lisä kokonaissummaan."
"Lisä, jonka puutetta, toivoakseni, muulla tavalla runsaasti korvataan."
"Mitä?" huudahti Fergus, äkkiä pysähtyen ja kääntyen Waverleyhin päin. — "Miten se on ymmärrettävä, mr. Waverley? — Oliko minulla ilo käsittää sananne oikein?"
"Ihan oikein, Fergus."
"Ja pitääkö minun käsittää asia niin, ett'ette enää halua sukulaisuuttani, ettekä sisareni kättä?"
"Sisaresi on antanut minulle rukkaset", sanoi Waverley, "sekä selvin sanoin että muilla merkeillä, joilla naisten on tapana vieroittaa epämieluiset kosiskelut."
"Minulla ei ole mitään selvää käsitystä siitä, millä tavalla nainen voi hylätä kosijan tai herrasmies luopua kosimasta, kun naisen laillinen holhooja on naimisliiton hyväksynyt; ainakin pitäisi holhoojalle antaa tilaisuus puhua vielä kerran asiasta naisen kanssa. Vai oletteko ehkä luulotellut, että sisareni lentäisi kuin kypsä luumu suuhunne heti kun sen suvaitsette avata?" kysyi päällikkö kiivastuneena.
"Mitä tulee naisen oikeuteen saada hylätä jonkun kosimiset, eversti", vastasi Edward, "siitä saatte neuvotella sisarenne kanssa, koska en siinä suhteessa ole ylämaalaisten tapoihin tutustunut. Mutta katsoen minun oikeuteeni mukautua hänen kieltävään vastaukseensa, pyytämättä teidän apuanne, tahdon kerta kaikkiaan teille huomauttaa — vähentämättä sillä neiti Mac-Ivorin kauneutta ja lahjoja —, ett'en huolisi enkelistäkään, vaikka saisin myötäjäisiksi kokonaisen keisarikunnan, jos tältä enkeliltä olisi suostumus saatavissa vaan ystävien ja holhoojain avulla, eikä johtuisi hänen vapaasta taipumuksestaan."