Fergus Mac-Ivorista olisi ranskalainen voinut lausua, yhtä osuvasti kuin kenestä tahansa ylämaalaisesta, qu'il connait bien ses gens. Hän ei tosiaan ollut ajatellut herättävänsä kunnioitusta nuoren ja rikkaan englantilaisen ylimyksen silmissä esiintymällä joutilasten ylämaalaisten saattueessa, joka oli tilaisuuteen suhteeton. Hän älysi hyvin, että sellainen tarpeeton seura näyttäisi Edwardista pikemmin naurettavalta kuin arvokkaalta. Harvat miehet kyllä saattoivat häntä enemmän olla kiintyneitä päällikkyyden ja läänitysvallan periaatteisiin, mutta juuri siitä syystä hän varoi osottamasta ulkonaisia arvokkuuden merkkejä muulloin kuin sellaisena hetkenä, jolloin niillä voi olettaa olevan paras tehonsa. Hänellä oli nyt mukanaan yksi ainoa seuralainen, hyvin kaunis ylämaalainen nuorukainen, ja tämä kantoi herransa metsästysreppua ja lyömämiekkaa, jota vailla hän harvoin oli ulkosalla.
Kun Fergus ja Waverley kohtasivat toisensa, jälkimäisen huomiota herätti päällikön erityisemmän uljas ja arvokas ulkomuoto. Ylämaalainen puku — jota hän käytti yksinkertaisimman kuosisena — esitti mitä edullisimmin hänen keskikokoa pitemmän, sopusuhtaisen vartalonsa; hän piti tartanista tehtyjä ihokkaita ja muutoinkin samanlaista pukua kuin Evan, ainoana aseenaan vain hopeahelainen tikari, jos ei ota lukuun lintuluodikkoa, jota kantoi kädessään ja jolla oli kävellessään ampunut muutamia nuoria villihanhia. Hänen kasvonsa olivat ilmeisesti skotlantilaiset kaikkine erikoispiirteineen, mutta kuitenkin hienommat ja säännöllisemmät, jotta niitä olisi sanottu kauneiksi missä maassa tahansa. Lakin sotilaallinen kuosi kotkansulkineen lisäsi pään miehekästä vaikutusta, niinkuin tukan mustat, sirot kiharatkin.
Sievään ja arvokkaaseen ulkomuotoon liittyi avomielinen, sydämellinen sävy ja käytös. Mutta taitava ihmistuntija ei kuitenkaan olisi ollut lähemmin silmäillessään yhtä tyytyväinen noihin kasvoihin kuin ensi katseella. Kulmakarvat ja ylähuuli tuntuivat ilmaisevan omapäisyyttä ja jyrkkään käskyvaltaan tottumista. Hänen kohteliaisuutensakin näytti kaikessa vilpittömyydessään osottavan oman arvonsa tuntoa; ja pienenkin kiihtymyksen sattuessa ilmaisi äkillinen välähdys silmissä, että hänellä oli pikavihainen, korskea ja ärtyinen luonne, jota ei silti ollut vähemmin pelkääminen, joskin se tuntui suuresti olevan omistajansa hallittavissa. — Päällikön kasvot siten muistuttivat hymyävää kesäpäivää, jonka autereisella taivaalla muutamat vähäpätöiset merkit aavistuttavat ukonjyrinää ja salamaa ennen illan tuloa.
Näitä vähemmän edullisia havaintoja ei Edward kuitenkaan tehnyt ensi kohtauksessa. Päällikkö vastaanotti hänet Bradwardinen paroonin ystävänä, sydämellisesti kiittäen häntä tulostaan, ja ryhtyi haastelemaan Donald Bean Leanin taloudesta, rosvon laittomuuksiin kajoamatta; vilkkaasti keskustellen he astelivat Glennaquoichia kohti, Evanin kunnioittavasti seuratessa jälempänä Callum Begin ja Dugald Mahonyn keralla.
XIV.
Päällikkö ja hänen asuntonsa.
Kolmisen vuosisataa aikaisemmin Fergus Mac-Ivorin esi-isä oli vaatinut sen lukuisan ja mahtavan klan'in päällikkyyttä, johon hän kuului. Hänet voitti vastustaja, jolla oli enemmän oikeutta tahi ainakin suurempi voima puolellaan, minkä vuoksi hän puoluelaisineen kulkeusi etelään päin etsimään Aeneaan tapaan uusia asuinsijoja. Perthshiren ylänkömaassa olivat olosuhteet suotuisat. Eräästä sikäläisestä mahtavasta paroonista oli tullut valtionkavaltaja; Ian — mikä oli seikkailijamme nimi — liittyi niihin, jotka kuningas oli valtuuttanut kapinoitsijaa kurittamaan, ja kunnostausi siinä niin suuresti, että sai paroonin tilukset sukuomaisuudekseen. Seurattuaan myös kuningasta sotaan Englannin hedelmällisiin seutuihin, hän käytti joutoaikansa niin toimekkaasti sotaveron keräykseen Northumberlandin ja Durhamin talonpoikaisväestön keskuudessa, että pystyi palattuaan rakentamaan kivisen tornin eli linnotuksen. Tämä herätti niin suurta ihailua alustalaisissa ja naapureissa, että hän sai nimekseen Ian nan Chaistel, Linna-Ian, ja siitä asti oli heimon päälliköllä ollut lisänimenään Vich Ian Vohr eli Suuren Ianin poika, koko klan'in nimittäytyessä Ivorin heimoksi Linna-Ian'in isän mukaan.
Ferguksen isä oli järjestyksessä kymmenes heimonsa päällikkö. Hän otti osaa 1715 vuoden kapinaan ja oli pakotettu pakenemaan Ranskaan, sitte kun sinä vuonna Stuartien puolesta tehty yritys oli mennyt mitättömiin. Muita maanpakolaisia onnellisempana hän sai paikan Ranskan palveluksessa ja nai siellä jalosukuisen naisen; tästä avioliitosta hänellä oli kaksi lasta, Fergus ja hänen sisarensa Flora. Skotlannissa oleva sukutila oli takavarikkoon otettuna kuulutettu myötäväksi, mutta saatiin pienestä summasta jälleen ostetuksi nuoren perillisen nimeen. Sen johdosta siirtyi tämä sittemmin sukunsa synnyinseudulle asumaan. Pian havaittiin, että hän oli harvinaisen lujaluonteinen, tulinen ja kunnianhimoinen, ja vähitellen tutustuessaan maan oloihin, hän sai ominaisuuksilleen erityisen toimialan, joka oli mahdollinen ainoastaan kuusikymmentä vuotta takaperin.
Jos Fergus Mac-Ivor olisi elänyt kuusikymmentä vuotta aikaisemmin, niin häneltä olisi kaiken todennäköisyyden mukaan puuttunut nykyinen maailmantuntemuksensa ja tapojensa siloisuus. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin taasen ei hänen kunnianhimollaan ja vallanhalullaan olisi ollut nykyisen asemansa suomaa virikettä. Hän oli pikku piirissään tosiaan yhtä täydellinen valtiomies kuin itse Castuccio Castrucani. Mitä auleimmalla vakavuudella antausi hän sovittelemaan kaikkia kahakoita ja riitaisuuksia, joita usein syntyi lähiseudun muiden klan'ien kesken, tullen siten yhä yleisemmin käytetyksi ratkaisijana. Omaa patriarkkaalista valtaansa hän vahvisti varojaan säästämättä, vieläpä uhrasi niin paljon kuin suinkin kykeni sen komeilevan, joskin laatuaan kehittymättömän vieraanvaraisuuden ylläpitoon, mikä katsottiin päällikön arvolle kuuluvaksi. Samasta syystä hän keräsi tiluksilleen alustalaisia, vantteraa ja sotaisiin tarkotuksiin kelpaavaa väkeä kylläkin, vaan lukumäärältään paljoa enemmän kuin maan itsensä voitiin laskea elättävän. Nämä olivat etupäässä hänen omaa klan'iaan, jonka jäsenistä hän ei sallinut ainoankaan siirtyä muualle, mikäli vain saattoi sitä estää. Mutta sitä paitsi piti hän leivässään moniaita emäheimon seikkailijoita, jotka luopuivat vähemmän sotaisesta, vaikka varakkaammasta päälliköstä, palvellakseen Fergus Mac-Ivoria. Vieläpä muitakin, joilla ei ollut edes tuon vertaa heimolaisuutta Ferguksen väen kanssa, pääsi vannomaan hänelle uskollisuudenvalansa, eikä hän toden teolla hylännyt ketään, joka osotti osaavansa käyttää kahta kättään ja oli suostuvainen ottamaan Mac-Ivorin nimen.
Hänellä oli tilaisuus näiden voimien harjottamiseen, saatuaan komennettavakseen yhden noista itsenäisistä komppanioista, jotka hallitus oli muodostanut yleisen rauhan säilyttämiseksi ylämaassa. Sen päällikkönä hän toimi pontevasti ja suurella innolla, pitäen hyvää huolta järjestyksestä alueellaan. Alustalaisensa hän pani vuoron jälkeen palvelemaan tässä komppaniassa jonkin määrätyn ajan, joten he kaikki saivat jonkinlaisen sotilaallisen kasvatuksen. Rosvoja vastaan taistellessaan huomattiin hänen äärimmäisiin asti käyttävän sitä omaa määräysvaltaa, mikä käsitettiin kuuluvaksi apuna käytetylle sotaväelle niin kauvan kuin laki ei vielä käynyt oikeaa uraansa ylämaassa. Niinpä hän oli aivan epäilyttävän lempeä niille sisseille, jotka hänen käskystään luovuttivat saaliinsa takaisin ja lupasivat alistua hänen tuomittavikseen, mutta vainosi ankarasti, otti kiinni ja jätti oikeuden haltuun kaikki sellaiset lainrikkojat, jotka uhmasivat hänen kehotuksiaan. Jos taasen jotkut oikeuden palvelijat, sotilasosastot tahi muut ottivat ahdistellakseen pahantekijöitä hänen alueillaan, siihen hankkimatta hänen myöntymystään ja apuaan, niin ei mikään ollut sen varmempaa, kuin että heitä kohtasi jokin auttamaton vastus tahi häviö. Niin tapahtuessa oli Fergus Mac-Ivor ensimäinen ilmaisemaan myötätuntoisuuttaan, ja samalla kun hienosti moitti heidän ajattelemattomuuttaan, hän ei ollut kaunopuheliaasti valittamatta sitä laittomuuden tila, mihin koko maa oli joutunut. Nämä valitukset eivät ajan mittaan ehkäisseet epäluuloa, ja lopulta saatiin hallitus ottamaan pois Fergus Mac-Ivorilta sotilaallinen päällikkyys.