"Mutta ettehän pane vastaan, jos haluaisin huomenna puhutella häntä kahden kesken?"
"Enpä suinkaan; uskollisuutenne ja vakavaluontoisuutenne ovat minulle täytenä vakuutena. Mutta missä mielessä tätä pyydätte?"
"Vain koettaakseni", lausui mr. Morton, "eikö häntä saisi kertomaan sellaisia seikkoja, jotka jälkeenpäin voisivat olla hyödyksi hänelle itselleen, lieventämässä, vaikkakaan eivät kaikesta syystä puhdistamassa."
Ystävykset erosivat ja läksivät levolle, kumpikin kovin huolissaan isänmaan kohtalosta.
XXII.
Asiat oikenevat hiukan.
Aamulla Waverley heräsi tuskaisista unista ja virkistämättömistä uinahduksista täydelleen tajuamaan asemansa kamaluuden, osaamatta päätellä mihin kaikkeen se vielä olikaan johtava. Saatettaisiinhan häneen nähden oikopäätä menetellä sotalain mukaan, joka keskellä kansalaissotaa ei varmaankaan ollut tarkka uhriensa valinnassa tahi todistusten harkinnassa. Eikä tuntunut paljoa mukavammalta joutua skotlantilaisen oikeusistuimenkaan eteen, missä tiesi asetusten ja tapojen olevan monin kohdin erilaisia kuin Englannissa, ja missä — kuten häntä oli aivan väärin opetettu uskomaan — yksilön vapautta ja oikeuksia varjeltiin vähemmän huolellisesti. Hän kävi katkeraksi hallitusta, nykyisen pulansa ja vaaransa alkuaihetta vastaan, ja kirosi jo sydämessään tunnollisuuttaan, joka oli saanut hänet kieltäytymään Mac-Ivorin aseveikoksi yhtymästä.
"Miks'en minä", virkahti hän itsekseen, "muiden maineikkaiden miesten tapaan empimättä toivottanut tervetulleeksi sen vanhojen kuningasten jälkeläistä ja suoraan polveutunutta valtaistuimen perillistä? Olihan minullakin tilaisuus
"aukaista jylhä silmä kapinan,
toivottaa tervetulleeks' usko uusi,
syöksähtää Charles-prinssin jalkoihin!
"Kaikki mitä Waverley-suvusta tiedetään suurta ja arvokasta, se on perustunut Stuarteja kohtaan osotettuun järkähtämättömään uskollisuuteen. Siitä tulkinnasta, jolla tuo skotlantilainen virkamies käsitti setäni ja isäni kirjeet, on aivan ilmeistä, että minun olisi tullut tajuta niiden kannustavan itseäni esi-isäini uraa astumaan; ja päätöskykyni on sotkeutunut ajatusteni hitauden kautta, kun heidän täytyi koettaa saada sanottavansa hiukan salavihkaa lausutuksi. Jos olisin kunniaani häväistäessä antautunut ensimäisen oikeutetun suuttumuksen varaan, niin olisinpa nyt peräti toisenlaisessa asemassa — vapaana ja aseissa, isäini tapaan taistelemassa lemmen, uskollisuuden ja maineen edestä. Ja nyt olen tässä, napattuna ja loukussa, epäluuloisen, jyrkän ja kovasydämisen miehen käsissä, kenties joutumassa vankityrmän yksinäisyyteen tahi julkisen mestauksen häpeään. Oi Fergus, oikea oli ennustuksesi, ja näin nopeasti, perin nopeasti on se toteen käynyt!"