Äkkiä hän kuuli takaaltaan tartanien kahinaa, ystävällinen käsi laskeusi hänen olalleen ja hilpeä ääni huudahti:
"No puhuiko totta ylämaalainen tietäjä? Sattuiko harhaan ennustajahenki?"
Waverleyn kääntyessä syleili häntä kiihkeästi Fergus Mac-Ivor. "Tuhannesti tervetullut Holyroodiin, joka taas vihdoinkin on laillisen hallitsijansa huostassa! Enkö vakuuttanut menestyksen jäävän meidän puolellemme ja sinun joutuvan filistealaisten käsiin meistä erottuasi?"
"Rakas Fergus!" huudahti Waverley, innokkaasti vastaten hänen tervehdykseensä, "kauvanpa on siitä kuin ystävän äänen kuulin. Missä on Flora?"
"Turvassa, ja menestyksemme riemukkaana katselijana."
"Tässä paikassa?"'
"Niin, kaupungissa ainakin, ja hänet saat kyllä nähdäksesi; mutta ensin sinun täytyy tavata ystävä, jota et arvaakkaan, vaan joka on yhtämittaa kysynyt sinua."
Hän veti Waverleytä käsivarresta, ja ennen kuin tiesikään oli hän esittelyhuoneessa, jota oli yritelty varustaa kuninkaallisella komeudella.
Vaaleatukkainen nuori mies, jonka arvokas sävy ja kaunismuotoisten, säännöllisten kasvojen jalo ilme heti ensi silmäyksellä herättivät katsojan huomiota, astui esiin sotilaallisten herrasmiesten ja ylämaalaispäälliköiden kehästä. Waverley jälkeenpäin ajatteli, että olisi jo hänen huolettomasta ryhdikkyydestään voinut päättää korkean syntyperän ja arvon, joll'ei olisikaan nähnyt tähteä hänen rinnassaan ja kirjailtua sukkanauhaa polven kohdalla.
"Sallikaa minun esittää teidän Kuninkaalliselle Korkeudellenne —" alotti Fergus, syvään kumartaen.