XXIX.
Tanssiaiset.

Kun vänrikki Maccombich oli lähtenyt ylämaalaisleiriin ja rättäri Macwheeble vetäytynyt johonkin syrjäiseen majataloon sulattelemaan päivällistään ja hautomaan Evan Dhun viittausta sotalain omavaltaisuudesta, meni Waverley paroonin ja päällikön seurassa Holyroodin linnaan. Jälkimäiset kaksi olivat mitä parhaimmalla tuulella, ja parooni matkalla kiusotteli sankariamme hänen kauniista vartalostaan, joka uudessa puvussa enimmin edukseen esiintyi. "Jos teillä on mitään aikomuksia jonkun hempeän Skotlannin immen sydäntä vastaan, niin kehottaisin teitä puheisiin päästessänne käyttämään Virgiliuksen sanoja:

"nunc insanus amor duri me Martis in armis,
tela inter media atque adversos detinet hostes,

"mitkä säkeet Struanin Robertson, Donnochy-klan'in päällikkö (joll'ei Luden vaatimukset ole primo loco varteenotettavat), on niin kauniisti kääntänyt kielellemme:

"sai julma lempi minut sääryksiin
ja lantioni laittoi tartaniin.

"Teillä sentään onkin polvihousut, joita pidän parempina, ne kun ovat vanhempaa perua isiltämme ja siistimmät näöltään."

On hyvin tunnettua, miten monet olivat ne ylhäiseen sivistyneeseen ja varakkaaseen säätyluokkaan kuuluvat herrasmiehet, jotka ottivat osaa vuoden 1745 onnettomaan ja toivottomaan yritykseen. Skotlannin vallasnaisetkin yleensä kannattivat uljasta ja kaunista nuorta prinssiä, joka heittäysi maanmiestensä armoille pikemmin romaanisankarina kuin juonivana valtiomiehenä. Ei siis ihme, että enimmän ikänsä Waverley-Honourin hiljaisuudessa viettänyttä Edwardia häikäisi se vilkkaus ja loisto, mikä nyt vallitsi kauvan autiona olleessa skotlantilaisessa palatsissa, vaikka paljon vielä olikin ulkonaisia merkkejä nähtävissä siitä että muutos oli häthätää toimeenpantu.

Väleen löysi rakastajan silmä lempensä esineen. Flora Mac-Ivor oli paraikaa Rose Bradwardinen seurassa palaamassa istuimelleen salin ylipäässä. Kaiken loiston ja kauneuden keskessäkin he olivat herättäneet yleistä huomiota, kahtena kieltämättä viehättävimpänä naisena mitä saapuvilla oli. Prinssi oli hyvin huomaavainen molemmille, varsinkin Floralle, jonka kanssa läksi tanssiin — hänen ulkomainen kasvatuksensa, ranskan- ja italiantaitonsa nähtävästi teki tehonsa.

Päästessään tanssin loputtua ahdingossa esille tunkeutumaan Edward seurasi Fergusta miss Mac-Ivorin luo. Kaikki se harras toivo, jota hän poissaollessaan oli sydämessään vaaliskellut, tuntui nyt tavattaessa häipyvän, ja niinkuin unohtuneen unen erikoiskohtia muistelemaan yrittävä, hän olisi tällä hetkellä koko maailman antanut muistaakseen mihin oli perustanut nyt harhaluuloilta tuntuvat haaveensa. Hän astui Ferguksen vierellä alla päin, polttavin poskin ja sydämessään sellaiset tunteet kuin pahantekijällä, joka mestauskärryillään hitaasti edetessään hälisevän katsojajoukon läpi ei tule tarkanneeksi mitään melua, mikä korviinsa tunkeutuu, eikä liikehtivää laumaa, jota harhaileva katseensa kohtaa.