"En voi; hän on setäni alustalaisen poika, kuuletko."

"No, jos hän omia miehiäsi on, niin täytyyhän häntä hoivaella; käsken luoksesi Callumin — mutta perhana vieköön, ciade millia molligheart!" jatkoi tuittupäinen päällikkö, "mikä panikaan sellaisen vanhan soturin kuin Bradwardinen lähettämään kuolevia miehiä tänne vaivoiksemme!"

Callum riensi ainaisen nopsana paikalle; ja Waverley todella vain voitti ylämaalaisten puolelta yhä suurempaa suosiota tällä huolittelullaan. He eivät olisi ymmärtäneet sitä yleistä ihmisystävällisyyttä, mikä teki Waverleylle miltei mahdottomaksi astua ainoankaan apua tarvitsevan ohitse; mutta kuullessaan haavotetun olevan hänen "seuraansa", he yksimielisesti tunnustivat, että Waverleyn käytös ilmaisi hyvää ja tunnollista päällikköä, joka ansaitsi väkensä rakkauden. Neljännestunnin kuluttua veti onneton Humphrey viimeisen hengähdyksensä, rukoillen nuorta herraansa Waverley-Honouriin palattuaan olemaan ystävällinen vanhalle Job Houghtonille ja äidilleen, sekä vannottaen häntä olemaan taistelematta näiden hurjien hamemiesten kanssa vanhaa Englantia vastaan.

Vilpittömällä surulla ja kalvavan katumuksenkin painostaessa mieltään oli Waverley ensi kertaa eläessään nähnyt kuolevan ihmisen viime tuskia. Hän käski Callumia kantamaan ruumiin takaisin hökkeliin; nuori ylämaalainen teki sen reippaasti, jättämättä tutkimatta vainajan taskuja, joiden sitte kuitenkin huomautti jo olleen tyhjennetyt. Kauhtanan hän ainakin sieppasi ja varovasti kuin luupalaa kätkevä vainukoira kätki sen varvikkoon, huolellisesti pannen merkille paikan, huomauttamalla että siitä tulisi oivallinen nuttu vanhalle äidilleen, jos sattuisi samaa tietä palaamaan.

Otti melkoisen lujalle ennättää marssivaan kolonnaan, joka nyt oli nopeasti etenemässä, vallatakseen Tranentin kylän yläpuolella olevan pengermään, jonka merenpuoleista alankoa vastustajain tien tiedettiin kulkevan.

Monia hyödyttömiä ja tuskallisia mietteitä herätti Waverleyssä surullinen kohtaus hänen ja kersanttivainajansa välillä. Miehen tunnustus osotti selvästi, että eversti Gardinerin toimenpiteillä oli ollut pätevä aihe ja että ne oli ihan välttämättömiksikin tehnyt se kapinayllytys, jota oli harjotettu Edwardin nimessä. Nyt hän jälleen muisti menettäneensä sinettinsä; sehän oli tapahtunut Bean Leanin luolassa. Oli ilmeistä, että tuo viekas konna oli sen anastanut, vehkeilläkseen sen avulla rykmentissä omin aikein; ja Edward tunsi olevansa varma siitä, että hänen tyttärensä kätkemä paperitukku oli valaiseva näitä salakähmäisiä juonia. Sillävälin hänen korvissaan kaikui Houghtonin valittelu: "Voi, squire, miksi jätittekään meidät?"

"Niin", hän hymähti itsekseen, "olen tosiaan menetellyt ajattelemattoman julmasti teitä kohtaan. Toin teidät kotivainioiltanne, ylevän ja hyvänluontoisen isännän suojeluksesta; saatettuani teidät sotakurin kaiken ankaruuden alaisiksi, en muka jaksanut kantaa omaa taakkaani, vaan vetäydyin pois velvollisuuksistani, jättäen sekä ne, joiden suojeleminen oli asianani, että oman maineeni kärsimään konnamaisia keinotteluja. Oi miten suunnatonta kurjuutta ja pahaa useasti tuottavatkaan velttous ja päättämättömyys, jolleivät itse olekaan paheita!"

XXXI.
Taistelu-aatto.

Vaikka ylämaalaiset marssivat hyvin joutuisasti, niin oli aurinko jo laskemaisillaan, kun saapuivat niiden ylänköjen selänteelle, jonka pohjoispuolella mereen leviävällä aukealla lakeudella ovat Seatonin ja Cockenzien pikku kylät sekä isompi Preston, mutta melkoisen matkan päässä toisistaan. Muuan edempi Edinburgin rantatie kulki tasangon halki, Seatonin pikkumetsiköstä alkaen Prestoniin asti, jonka jälkeen se jälleen katosi epätasaiseen sisämaahan. Tämän tien oli englantilainen kenraali valinnut pääkaupunkia lähetäkseen, ensinnäkin koska se oli ratsuväelle mukavampi, ja toiseksi siitäkin luultavasta syystä, että oli siten suoraa päätä ryntäävä päin Edinburgista vastaansa marssivaa ylämaalaisarmeijaa. Mutta siinä hän erehtyi; chevalierin selvä äly tahi hänen neuvojiensa harkinta jätti suoranaisen tien avoimeksi, ja sen sijaan miehitettiin ne lujat asemat, joilta alanko oli hallittavissa.