Heille suotuna lyhyenä väliaikana Elspat käytti kaikki hellyyden keksimät taidot tehdäkseen Hamishille mieluisaksi sen loman, jonka he näköjään saivat viettää yhdessä.
Hänen muistinsa ulottui kauvas menneisiin päiviin, ja hänen suupuheina periytynyttä historiallista kertomusvarastoaan, jollainen on kaikkina aikoina ylämaalaisen lepohetkien päähuviketta, lisäsi harvinainen perehtyminen muinaisten runolaulajien sepityksiin sekä parhaitten seannachiein ja tarinoitsijain muistotietoihin. Hänen puuhakas huolenpitonsa pojan mukavuudesta oli niin levähtämätöntä, että se melkein tuotti tälle tuskaa, ja Hamish yritti rauhallisesti estää häntä näkemästä niin suurta omakohtaista vaivaa kukkivien kanervain poiminnassa hänen vuoteekseen tai ateriain laittamisessa hänelle.
"Annahan minun, Hamish", vastaili hän tällöin. "Sinä noudatat omaa tahtoasi, kun eriät äidistäsi — anna äitisi omin päin tehdä mitä pitää mieluisena sinun vielä viipyessäsi."
Hän näytti siinä määrin suopuneen siihen järjestelyyn, jonka Hamish oli saanut toimeen hänen hyväkseen, että salli tämän puhella hänen siirtymisestään Ripsaan Colinin tiluksille — se oli Barcaldine-heimon päämiehen pojan tutunomaisena nimityksenä, miehen, jonka maalta hänelle oli turvapaikka varattu.
Mutta toden teolla ei mikään ollut etäämpänä Elspatin ajatuksista. Hamishin sanoista heidän ensimäisessä kiivaassa väittelyssään oli hän saanut selville, että jos nuori soturi ei palajaisi lomansa päättyessä, uhkasi häntä ruumiillinen kuritus. Elspat tajusi hyvin, että jos Hamish joutuisi sellaisen häpeän vaaraan, ei hän milloinkaan antautuisi sille alttiiksi menemällä takaisin rykmenttiin, missä se saatettiin hänelle tuomita.
Ottiko leski lukuun mitään muita todennäköisiä seuraamuksia onnettomasta suunnitelmastaan, sitä ei voi tietää. Mutta MacTavish Mhorin kaikkien vaarojen ja vaellusten kumppani oli tutustunut satoihin vastarinnan tai paon muotoihin, joilla yksi urhea mies saattoi kallioiden, järvien ja vuorten, vaarallisten solien ja sankkain metsäin maassa tehdä tyhjäksi suhdattoman ylivoiman ahdistelun. Tulevaisuuden suhteen hän ei senvuoksi peljännyt mitään, hänen ainoana kaikkivoipana päämääränään oli poikansa estäminen pitämästä päällikölleen antamaansa sanaa.
Tässä salaisessa tarkotuksessa hän väitteli Hamishin usein uudistamaa ehdotusta, että he lähtisivät yhdessä ottamaan haltuunsa hänen uuden asuntonsa, ja hän vastusti sitä näköjään niin luonteenomaisilla perusteilla, että hänen poikansa ei huolestunut eikä pahastunut.
"Älä pyydä minua saman lyhyen viikon kuluessa jättämään hyvästi ainoalle pojalleni ja ahorinteelle, jolla olen niin kauvan asunut", hän sanoi, "Kun silmäni ovat sumentuneet itkusta sinun tähtesi, anna niiden vielä ainakin tuokion aikaa katsella Loch Awea ja Ben Cruachania."
Hamish taipui sitäkin mieluummin äitinsä mielialaan tässä kohden, kun parille muullekin henkilölle, jotka asuivat viereisellä aukiolla ja olivat niinikään antaneet poikansa Barcaldinen väkeen, oli toimeentulo varattava päällikön maalta. Sovittiin senvuoksi, että Elspat matkustaisi naapuriensa kanssa, näiden siirtyessä uuteen asuntoonsa.
Siten uskoi Hamish sekä tyydyttäneensä äidin oikun että taanneensa hänelle turvan ja huolettomuuden. Mutta tämä hautoi mielessään ihan toisenlaisia ajatuksia ja hankkeita.