Viimein isän tohvelihin mirri löysi tien: kävi sinne kyyryksihin ystäväni pien'. Sh, sh, lapset, hiljaa aivan, antaa maata vain. Uni huomiseksi vaivan poistaa pienoltain.
Samuli S.
Mirrin uni.
Pikku mirri, miirisilmä nurmikolla nukkuu, käki koivun latvuksessa vieressänsä kukkuu.
Päivä paistaa heleästi, pääsky piiskuttavi, itikkaiset inisee ja paarmat parajavi.
Mirri mielin vetelevi ihanata unta; näkee talvipakkasta ja hyvin paljon lunta.
Kuulee hiiren ripinätä aitan sillan alta… Nauramatta iloissaan ei mirri olla malta.
Tassuansa nuolaisee miellä makealla. — Silloin herää mirri parka kesäkoivun alla.
Oikaisevi tassujansa, päätä pientä puistaa! Talven kylmän kamalaksi mirri parka muistaa.
Nurmikolle istahtavi, silittävi päätä; ihailevi itikoita sekä kesäsäätä.