Sitte saapuu unonen päreen sammuttaapi, pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi.
Istuvaiset nujertaa vitkon vuotehelle, pitkälleen jo äidinkin kaataa kätkyelle.
Yö jo on ja hämynen pirtti unelmoipi. Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi. —
Jooseppi Mustakallio.
Lumisilla.
Voi kun nyt on lumi nuoskaa! Joutukaa jo, pojat juoskaa. Kalle, Pekka, Heikki, Ville, tulkaa, tulkaa lumisille! — Minä jo viskaan aika pallon, suuren, niinkuin miehen kallon, Riston niskaan. — Kas nyt, Heikki, tätä elämätä! Tämähän on vasta leikki! Poikaset kuin huiskaa, ett'ei kertoa voi sanat, lumipallot tuiskaa valkeat kuin metsäkanat! — Kalle, Kalle paiskaa tuota laiskaa, joka seisoo tuolla takapuolla! Katsos, hölmö, kun sai pallin, kaatui mullin mallin! Huh, huh, huu! lunta ihan täynnä suu! Elä itke — ole vait, tyydy siihen minkä sait! — Riston lumipallot ovat liian kovat! — Juhana ja Kalle, käyvät painimaan, Jussi jäikin alle, lunta päälle vaan! — Näetkö, Pekko, Jussin vasta ostettu uusi mekko on kuin veestä nostettu! — Kädet käyvät kohmeesen, lähdetään pois huoneesen; kukaan ei saa nakata, jo on aika lakata!
Olli Vuorinen.
Mirri sairastaa.
Ikävän nyt kerron teille: mirri sairastui! Paha oli ilma eilen, mirri vilustui. Nyt on vaivaa ystävällä — senhän arvaatkin — kaikk' on kipeänä hällä, nenä, varpaatkin.
Minä häntä silittelin, ei hän hyrrännyt. Maidollakin mairittelin, ei hän leikkinyt. Äiti makkarankin osti, mirrilleni vei, mirri päätänsä vaan nosti, sanoi: "kiitos ei!"