LEIVO.
Laulava leivo, Virka sä vieno, Mistäpä tiesi Tänne sun toi? Tuoltako lensit Lehtojen nuorten, Järvien poikki? Oi, sano, oi!
Näitkö sä siellä Neitosen nuoren Kaunihit kasvot, Kuin sulo koi? Sen sinisilmät, Hienoiset hiukset, Näitköpä niitä? Oi, sano, oi!
Istuiko impi Lähtehen luona, josta hän kerran Kanssani joi? Missä hän mulle Ruusuista rannan Seppelen solmi, Oi, sano, oi!
Kun sinä liitäin, Laulaen lensit, Tokko hän silmät Sinuhun loi? Käskikö silloin Tänne sun tulla Tietoja tuomaan? Oi, sano, oi!
Saitko sä kuulla Kultani äänen, Vieläkö virsi Suustahan soi? Jospahan lauloi, Muistiko mua? Lausuppa leivo, Oi, sano, oi!
Tyhjennä kaikki Tietosi mulle, Kerro nyt kuinka Kultani voi? Ehkäpä armas Lie ikävästä Kuihtumaisillaan, Oi, sano, oi!
LUISTINRETKI.
Yöllä lampi kannen sai; Mikäs meitä estää Luistamasta? totta kai Tuo jo alla kestää; joutukaa nyt, veikkoset, Ottakaapa luistimet!
Voi kuinka kirkas onkin jää! Kelpaa tuolla koittaa, Parahin ken ennättää, Kenpä toisen voittaa! Jää on vahva kylläkin, Luistimet siis jalkoihin!