Lähdetään nyt liitämään Kirkasta jään pintaa, Kaikki kilvan kiitämään Aivan yhtä rintaa; Kun nää pojat ponnistaa, Kyllä tuuli halkeaa!
Nytpä kaikki sinkoilee jäällä huiskin, haiskin, Rannikolla kuhnailee Vielä yksin laiskin, Hälle toiset irvistää: Älä tule, särkyy pää!
Jo on aika rientänyt, Mennyt leikin hetki. Päätetäänpäs, veikot, nyt Tämä luistinretki. Jokahinen joutukaan Tositöitä toimimaan.
PAAVO CAJANDER.
Syntyi Hämeenlinnassa 24/12 1846, tuli yliopistoon 1863, filosofian maisteriksi 1873, Suomen kielen lehtoriksi yliopistoon 1890. Paavo Cajander on suomeksi kääntänyt useita Shakspearen draamoja ja sepittänyt runoelmia, joita löytyy painettuna albumiin Kaikuja Hämeestä ynnä muualla.
VAPAUTETTU KUNINGATAR.
On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon, Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton: Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei näy, Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat käy.
Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois, On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa kerrotaan, Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
Sanotaan: on hänkin ollut maan valtia ylhäinen, Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten; Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt… Saalistahan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt.
Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan. — —