Kuin taivas tääll' on loistoisa Ja iltatähti kultaisa, Ja ruskot yhtä runsahat, Syys-öiden sähköt leimuvat Ja talvet suojaisat!
Ei impee missään rakkaampaa, Ei siveämpää, jalompaa, Kuin Hämeen valkotukkainen, Tuo sinisilmä neitonen On ruskoposkineen.
Ja kansaa kussa löytänen Niin jäykkää, kuin on Hämehen, Niin vakavaa, jok' auraltaan Ei suotta siirry milloinkaan, Halveksi säätyään.
Kun miestä missä tarvitaan, Maan eestä vaikka kaatumaan, Niin uljaita on uroita, On järkeä, on kuntoa, Kun toimeen tarvitaan.
On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin! Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa.
LEMMINKÄISEN LAULU.
Ei lampea välkkynyt rauhaisaa Mun kotini ikkunan alla, Vaan koskipa vaahtosi vallaton, Siit' aina on mieleni rauhaton, Kuin aallolla taistelevalla.
Ei vakainen huounta hongikon, Vaan lietopa lehtojen helke Mun heijaili lapsuen kehtohon — Siit' aina mun mieleni lieto on Kuin tuulessa lehtien välke.
Ja en lepovuonna mä syntynyt, Vaan sota oli ankara silloin; Sen pauhussa viettelin vuosia — Siit' ain' ilotyöni on taistella, Kun on sota myrskyisä milloin.
Näin kuohun mä aikani koskena Ja lemminpä lietona hetken, Mä taistelen — toivonpa voittoa, Kun armahan äitini helmassa Olen päättänyt melskeisen retken.