Kasteli kukkaa vanha mummo, Kukkaa ikkunalla. »Missä on tyttösi, vanha mummo?» — »Kaukana maailmalla».
»Tiedätkö, millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?» — »Tiedä en, — maailma taisi niellä, Taikka jo peittää multa.
Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta.»
PAIMENELTA.
4.
Lauloipa' mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain.
Autuas aika ja kultainen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Iäks taivas ei maillahan mahdu. Onni tääll' on kuin tuulessa rahtu. — Kulkeva kotka mun lintuni vei!
6.
Mikä olenki utala? Olen höyhen tuulosessa, Rae raju-ilmasessa, Vene vieno vaahtopäissä, Lastu aaltojen ajolla. Kuhun kulkenen katala, Kuhun oksahan osannen, Kuhun jäähän jäätynenki, Missä löytänen leponi, Rannan tyynen, rauhallisen?
15.