Hopsis, jalat, joutukaa jo Muuten yövyn korpehen. Varjot synkät lankeaa jo, Tuolla päivä laskeiksen.» —
Yhä kiitää, vaan ei vielä Ihmis-asuntoa näy. Metsän haamut poikaa tiellä Uhkaa, mustaks yö jo käy.
Kylmä yltyy. Tähtein valo Syttyy taivahalle jo, Leimuelee pohjanpalo, Huokaa jynkkä hongisto.
Kohta aamun koittehessa Öinen jylhyys häviää — Vaan, ken tuolla kinoksessa Kalvenneena lepäjää?
Pieni mierolainen siellä Lepoon vaipui viimeiseen, Jäätyneenä kiiltää vielä Kyynel silmän murtuneen.
IISA ASP.
Syntyi Utajärven kappelissa 4/2 1853, tuli 1871 Jyväskylän seminaariin, kuoli 11/12 1872. Hänen harvoissa runoelmissaan ilmaantuu harvoin tavattava hienous ja sulo.
AALLON KEHTOLAULU.
Nuku, nuku aaltonen, Nuku jo! Tuolla laulaa humisten Kuusisto! Kehtolaulusi se on — Nuku aalto rauhaton, Nuku jo!
Miksi tahdot katsella Kuinka jo Loukannut on luontoa Turmio? Kuinka kukat surkastuu, Kuinka tuuless' paljastuu Lehdikko?