SOITAPAS SOREA NEITO.
Soitappas sorea neito, Rannin neito rallattele, Sorealla soitollasi, Kumealla kulkullasi, Heleällä hengelläsi, Kaunihilla kaulallasi! Anna suuta, Suomen neito, Tälle Suomen sulhoselle; Suu ei kulu suuellessa, Käsi kättä antaessa.
Kant. II. 238
MONIMORSIAMELLINEN.
Mont' on mulla morsianta, Neljä neittä tieossani, Vielä viieski varalla, Kanssa kuues kuuluvissa. Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, En pelänne ensinkänä, Ett'ei ota onkeheni Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki, Sitä pelkeän pahasti, Ett' en saa ma ensimäistä, Tuolta Toivolan kylästä.
Kant. II. 243.
SOREA SOTAINEN TAUTI.
Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.
Vaan älä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Sorea on sotainen tauti, Sorea sotahan kuolta, Hemme miekan helskehesen: Äkin poika pois tulevi, Potematta pois menevi, Laihtumatta lankeavi.
Kant. II. 266.