KAKSI KAUNISTA YHESSÄ.
Astuin, astuin aian viertä, Kuunnellen kujan pereä; Läksin luoksi suuren sorsan, Menin luoksi marjalinnun; Läksin haapanan haluhun, Jouhilinnun joutelohon; — Suot oli kaikki soslehessa[6] Iljenessä ilman rannat. Sotkin suota soslehista, Jäätä järven-rannallista, Iljenellä itkusilmin, Soslehessa surkusilmin, Riettasilmin[7] riittehessä, Jäläsilmin jäätä myöten. Tulin luoksi jouhilinnun, Pääsin luoksi marjalinnun, Jouhisorsan joutelohon, Haapanan halaeluhun. Kaks on kaunista yhessä, Kalevaista[8] kasvokkaha, Soreaista suuksekkaha, Kahen päivät pääksekkähä, Otavaiset otsakkaha. Kuu se kullalle kumotti, Hopealle päivä hohti; Puut kaikki punalle paistoi, Salot siintivät sinelle; Metsä meelle haiskahteli, Ahovieret viertehelle, Meiän kahen kauneutta, Kahen sorsan suoseutta, Aholinnun armautta, Makeutta marjalinnun.
Kant. II. 145.
KÄY UNONEN KÄTKYEHEN.
(Kehtolaulu).
Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti, Nuku nurmilintuseni, Väsy västäräkkiseni; Nuku, kun minä nukutan, Väsy, kun minä väsytän, Vaan eipä minussa liene Lapseni nukuttajata, Ei taia emo poloinen Saa'a lasta nukkumahan. Äijä on emolla huolta, Paljo pantua muretta; Uni ei tule use'in Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan. Kun se ei emo poloinen Saane lasta nukkumahan, Nukuta Jumala lasta, Makauta Maariainen; Saisin itseki levätä, Lapsen orja olla jouten. Uni jo ulkoa kysyvi, Unen poika porstuasta, Lausuvi lasin takoa, Alta ikkunan anovi: »Onko lasta kätkyessä, Pientä peitetten sisässä?» Tule tuutuhun unonen, Käy unonen kätkyehen, Lapsen pienen peittehisin, Vakahisen vaattehisin; Anna maata lapsen pienen, Levätä vähäväkisen — Anna maata maan unia, Maan unia, puun unia, Maarian makeeta unta, Pyhän pohratsan[9] lepoa.
Kant. II. 175.
ILO ILMAHAN KATOSI.
Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen laakson, Joka kummun kukkuelin, Joka rannan rallattelin, Lehot leikkiä pitelin, Ilman lintujen iloksi, Rastahaisien ratoksi, Suosioksi sorsasien, Allien aian kuluksi. Sillä voitin viisi vuotta, Vuotta kuutosen kulutin, Armahan isoni luona, Emon kaunon kartanoilla, Veikkoni venon kokassa, Siskon marjapoimennilla. Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa. Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Aiat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laaksoihin katosi. Niin en nyt enempää laula, Enkä oike'in osaja, Hopeatt' en ensinkänä, Vaskett' en vähäistäkänä; Laulajan laki[10] palavi, Runon kulkku kuivettuvi, Vaan ei korvat kuulioitten, Naurut ilman istujitten.
Kant. II. 211.