OISKO LINNUN LENTONEUVOT.
Voi, kun loit minua, Luoja, Kun et luonut lentäväksi, Kotkana kohoavaksi, Lintusena liikkuvaksi! Oisko linnun lentoneuvot Kohottimet kotka-linnun, Saisin siivet hanhoselta, Kurjelta kulettimensa; Sitte siiville rupeisin, Lenteleisin, liiteleisin — Kulkisin ma kullan maalle, Asunnoille armahani. Lentäisin lepeämättä, Matkalla makoamatta, Ilman puussa istumatta, Lehvällä levähtämättä; Meret ei estäisi minua, Selät ei ne seisahtaisi. En surisi iltaisesta, Enkä eineruo'istani, Murkinat' en muisteleisi, Viel' en viikonkaan perästä; Armas minun aamustaisi, Illastuttaisi ihana, Kasvo kaunis syötteleisi, Muoto murkinoitteleisi.
Kant. II. 44.
POIS ON MENNYT MEISTÄ TOINEN.
Kaks oli meitä kaunokaista, Tällä saarella kanoa, Ja joella joutsenutta, Yhen muotoiset molemmat. Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Rinnan riihihuonehesen, Kilpoa kiven etehen.
Kaks oli meitä kaunokaista, Oli kuin kananpojaista, Yhen äitin vaalimata, Vanhemman varustamata. Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Aian kaiken kaihoavi.
Kant. II. 55.
JÄÄMMÄ MANSIKAT MÄELLE.
Niin on meitä piikasia, Kuin meressä siikasia, Niin on meitä piikasia, Kuin mäellä mansikoita; Jäämmä mansikat mäelle, Mesimarjat muille maille, Kun on poissa poimiamme, Katehessa[5] katsojamme. Pian kurjat kuivetumma, Marjat maahan lankeamma, Karisemina kaikki marjat, Varisemma vaapukkaiset. Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit koreat Taia ei talveksi ruveta.
Kant. II. 63.