Vain unta uneksuinko Sinulle, synnyinmaa, Kun luulin: päivä kirkas Jo sulle sarastaa. Kun luulin: huoltes huntu Jo ijäks siirtyi pois! Siunattu rauhan aika Sinulle suotu ois!
Sä pyhään lakiin luotat Ja valaan ruhtinaan Ja uskot: niissä suoja On kansan sekä maan. — Jos ihmisvala pettää, On laki arvoton, Ja silloin, maani armas, Sin' olet turvaton!
Mut käy vaan kansa kallis Es'isäis jälkiä, Ja muista: totuus aina Maan ompi perivä! Sä kulje suoraa tietäs — Ei hukkahan se vie — Useinkin vaivain kautta Käy onneen oikotie.
Jos kaikki, kaikki pettää, Ei petä Taivainen, Hän, kaikkivoipa, ohjaa Kohtalot kansojen, Kuin vesiojat johtaa Hän syömmet ruhtinain, Ja murtaa pahain juonet — Saa voiton totuus vain.
En unta uneksinut Mä sulle, synnyinmaa, Kun luulin: päivä kirkas Jo sulle sarastaa. Se nouseva on kerran Lomista pilvien, Ja siunauksen tuova On runsaan Suomellen.
KANSANSA HALVEKSIOILLE.
Voi teitä, kehnot, raukat, Te maamme onnettuus, Kurjissa sieluissanne On valhe, kavaluus. Pyhimmät aatteet, tunteet, Mi syömmet innostaa, Ne teiss' on ulkokuorta, Ja tyhjää pakinaa.
Maa, minkä leipää syötte, On teille vieras se, Sen kansaa halveksitte, Sen kielen hylkäätte. — Maan päältä jospa voisin Teit' tyystin poistaa pois, En soisi, hautananne Ett' isänmaani ois!
Oi, jospa tuli taivaan Äkisti laukeais Ja syömmet kurjat, kylmät Kerrassaan kadottaisi — Ei — tulta tuhoovaista En teille toki sois, Vaan tulta, joka kuonast' Eroittaa kullan vois.
Oi, jospa taivaan Herra Sit' tulta sinkoais, Jokaisen kurjan syöminen Tulella puhdistais! Poistuisi kansastamme Häpeä, kehnous, Sais sijaan suuret aatteet Ja suuri rakkaus.