NUORISOLLE.
Kun muinoin Gööttien joukot Sai kauhuhun Kreikanmaan, Ol' silloin Ateenalaiset Ne sortua velttouttaan. Ja pelko, kauhu se valtas Sen valtion kuuluisan, Mi tieteen, taitehen temppel Ol' silloisen maailman.
Jo uhkas turmio varma — Pelastusta ei mistään näy — Mut silloin poikaset hennot Ne Gööttiä vastaan käy.
Mies uljas parvea johtaa Niin nuorta ja hehkuvaa; Ja poikain leimuava into Se miehetkin innostaa.
Ja poikain joukkohon yhtyy Nyt miehet ja vanhukset, Ja sadoissa sydämmissä Pyhät polttavi tuntehet. Ja ennenkun yöhyt ehtii Ateenass' on riemastus: On voitto saatuna suuri — Sen saanut on innostus.
Vähät voimat ne suuria aikaan saa, Kun on intoa, innnostusta! Kun on tahtoa työhön ja toimintaan, Kun on toivoa, uskallusta! Kun on uskoa oikean voittohon, Ajatukset kun nuorilla suuret on!
Sen vuoks ei nuoriso laimeta saa; — Ei laimeta, veltostua! — Sen rientää täytyvi eellehen vaan, — Ei mieleltä vanhentua! — Sen tunnussana on valistus, Ja veljeys, hengen vapaus.
Tää tunnussana se myöskin on sun, Sä nuoriso armaan Suomen, Jos innoin käyt elon taisteluhun, Niin työllesi koittaa huomen, Jos lippus puhdasna säilyy vaan, Saa monet mielet se hehkumaan.
Vähät voimat ne suuria aikaan saa, Kun on intoa, innostusta! Kun on tahtoa työhön ja toimintaan, Kun on toivoa, uskallusta! Kun on uskoa oikean voittohon, Ajatukset kun nuorilla suuret on!