Inkeri ihana neito Istui hän luhin solassa, Sekä istui, että itki, Katsoi iän, katsoi lännen, Katsoi poikki pohjasehen. Näki kykkärän[24] merellä: »Jos sä lienet lintuparvi, Niin sä lähe lentämähän! Jos sä lienet kalaparvi, Niin sä vaipunet vetehen! Jos sä lienet Lalmantini, Laske purtes valkamahan!»
Eirikki vähä ritari Itse lausui, noin nimesi: »Mistäs tunnet Lalmanniksi?» »Tulennasta tunnen purren, Kahen airon laskennasta. Toisen puolen purjehesta, Uusi on toinen purjepuoli, Toinen silkkiä sinistä, Silkki Inkerin kutoma, Kauan neion kaiehtima.»[25]
Kant. III. 9 (vanh. painos.)
ANTERO JA KALONIEMEN NEITO.
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kaloniemen neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: »Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle».
Toki läksi, ei totellut, Ajoi vasten, ei varannut, Ajoi vasten vaaruksia, Kohti miehiä kovia.
Rahoi neion, tinki neion, Nosti neion ratsahille, Hypytti hyvän selälle, Toi neion ison kotihin. Vieri tuosta viikon päivät, Tauti neitosen tavotti, Tuosta vointui vuotehelle, Alkoi villoilla virua. Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Kävi noi'illa Virossa Nartsi[26] Narvan tietäjillä: Sanoi noita nousevaksi, Arpoja paranevaksi.
Tuli tuolta jo takaisin, Matkasi omille maille. Kirkko vastahan tulevi, Kilkahteli kirkon kellot: Antero kysyttelevi, Mitä kellot kilkkaeli. Kirkon katsoja kavala, Kirkon vahti varsin viisas, Tuopa vasten vastaeli, Sanoin laati, noin saneli: »Sitä soivat kirkon kellot, Parkuvat papin pasunat, Ken viimein kävi vihillä, Pariskunsin pappilassa, Kohta tuonne kaimatahan,[27] Alla nurmen nukkumahan».
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänsi päätä, Läksi eelle kulkemahan. Teki matkoa vähäisen, Jo tuli liki kotia, Kuuli koissa kolkettavan, Veräjillä veistettävän: »Mitä veistät, veljyeni, Lakutat,[28] emoni lapsi, Vai veistät sotivenoa, Sotikantta kalkuttelet?» —
»En veistä sotivenoa, Sotalaivoa lakuta, Veistän kuollehen kotia, Katonehen kartanoa».