Tietähän oluen synty, Juoman alku arvatahan: Ohrast' on oluen synty, Humalasta julkijuoman, Vaikk'ei tuo ve'että synny, Eikä tuimatta tuletta. Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyynä maahan kynnettihin, Viholaisna[40] viskottihin Vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen; Siitä nousi nuori taimi, Yleni vihanta virpi, Nousi puuhun pienoisehen, Kohti latvoa kohosi.
Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian.
Osmotar oluen seppä, Kapo[41] kaljojen tekiä Otti ohrasen jyviä, Kuusi ohrasen jyveä, Seitsemän humalan päätä, Vettä kauhoa kaheksan, Niin pani pa'an tulelle, Laittoi keiton kiehumahan, Keitti ohraista olutta Kerkeän kesäisen päivän, Sai oluen keitetyksi, Vaan ei saanut käyneheksi.
Arvelee, ajattelevi, Mitä tuohon tuotanehen Oluelle käyttimeksi, Kaljalle kohottimeksi?
Kälevatar kaunis neiti, Tyttö sormilta sorea, Aina liukas liikunnolta, Aina kengältä kepeä, Liikkui sillan liitoksella, Keikkui keskilattialla, Näki lehen lattialla, Poimi lehen lattialta.
Katselevi, kääntelevi: »Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, Hyvän immen hyppysissä?»
Kantoipa sen kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi käsin molemmin Molempihin reisihinsä, Mehiläinen siitä syntyi. Mehiläinen liukas lintu Sep' on lenti, jotta joutui, Pian lenti pitkän matkan, Välehen välin lyhenti, Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen, Nurmelle mesinukalle, Simapellon pientarelle.
Kului aikoa vähäisen, Pirahteli pikkuruisen, Jo tulla tuhuttelevi,[42] Saa'a saaveroittelevi,[43] Tuo simoa siivessänsä, Kantoi mettä kaapussansa, Sen kantoi kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa. Siitä nousi nuori juoma, Yleni olut punainen, Puisen uuen uurtehessa, Korvon koivuisen sisässä; Sai olonen valmihiksi, Mehu miesten juotavaksi.
Loitsurunot.